80 Päivää Maailman laidalla.

Maailman laidalla
(säv. Kari Hurri san. Juha Pöyhönen sov. Suurlähettiläät)

aurinko meri taivas ja maa
tänään multa kaiken huomion saa
kaukana oon taas

rantaviivasta rajapyykin saan
sen takana oot sä ja sun maa
kaukana oon taas

olen itse me kaikki
ja muut pois lukitaan
unelmistani kotini teen
ja sen kukitan

maailman laidalla
muistin viimeisellä raidalla
sun nimesi muistan vaivalla
oon onnellinen

Sunnuntai 28.11. ja 79. Matkapäivä

Aamulla kello soi aikaisin, sillä laiva oli satamassa jo 8.00 Suomen aikaa (7.00 Keski-Euroopan aikaa, jota käytännössä vielä elimme). Tästä johtuen Lilja saikin hytissä oikein kunnon aamuraivarin, kun unet jäivät niin pahasti kesken - liekö tullut äitiinsä tuon "aamupirteyden" suhteen. Pääsimme kuitenkin autolle varsin helposti ja niin ajoimme Markun luotettavalla ajo-otteella koti-Suomen maankamaralle. Suomi-neito pistikin säänpuolesta oikein parastaan, kun vettä satoi, oli pimeää ja suorastaan hyisevää.

Eila-Mummo odottelikin meitä Kulosaaressa lättyjen kanssa ja nam, nam, kun maistuivat hyvältä. Lätyt masussa lähdettiin maailmalle ja lätyillä vatsa täytettiin kun kotimaahan tultiin - kyllä nyt Markunkin vatsa viimeistään rauhottuu ;-)

Kotiinpaluu oli lapsista huikea. Haimme avaimen Epilän isovanhemmilta ja sitten kurvattiin Lauttakadulle. Lapset riehaantuivat, kun näkivät kaikki tutut jutut ja lelut. Kaikkihan oli kuin aivan uusia - tavallaan varaslähtö Jouluun. Me Markun kanssa lämmitimme saunan ja nautimme oman puusaunan ihanista löylyistä.

Lopulta kotiintulo ei tuntunut meistä aikuisista enää miltään. Laivamatka oli todellakin imenyt aika paljon voimia ja mikäs sitä kolmessa kuukaudessa mihinkään muuttuisi. Ainoa ero, mikä todettiin, oli Kodin ykkösen valmistuminen ja siihen liittyen yhdet uudet liikennevalot. Lisäksi kotona samat kamat ja jutut odottivat, mihin ne olivat lähtiessä jääneet - tosin onneksi oli ihanan siistiä, sillä ennen lähtöä oikein panostimme kodin siisteyteen, jotta on mukava tulla takaisin!

Lauantai 28.11. ja 78. Matkapäivä

Merisää todettiin aamulla herätessä erinomaiseksi, joskaan ei ihan yhtä tyyneksi kuin lähtiessä. Meillä oli laivan ravintolan "ateriapaketti" ostettuna ja niin söimme jo aamusta vatsan täyteen aamupalalla. Laivassa oli yllättävän paljon porukkaa, vaikkakin oli varsin hiljaista. Päivä kului nopeasti jo pelkästään kellon eteenpäin siirtämisen takia, joka vei päivästämme tunnin. Lapset leikkivät leikkihuoneessa ja kävimme Markun kanssa vuoron perään nukkumassa päikkärit -sen verran oli edellisen yön hilluminen verottanut voimia. Lapset löysivät leikkipaikasta uuden ystävän Roosan ja lopulta paljastui, että Roosa asuu Tampereella, Hyhkyssä. Lapset leikkivät ja minä rupattelin Roosan äidin kanssa. Lopuksi lapset halusivat vaihtaa puhelinnumeroita ja niin tehtiin. Kävimme vielä kannella haukkaamassa hieman happea ja räpsimässä muutaman valokuvan. Lounaan ja illallisen jälkeen vatsat olivatkin mukavan täynnä ja olisi luullut, että Eetu ja Emilia olisivat nukahtaneet nopeasti. Liekö sitten kotiinpaluun nostattamaa jännitystä vaiko vain yliväsymystä, mutta otti todellakin aikansa, ennenkuin tämä pikku parivaljakko saatiin untenmaille - Liljan nukahtamisesta nyt puhumattakaan (nukkui Markun kanssa kolmen tunnin päikkärit ja heräsivät iltakuudelta ;-)

Huomenna Suomessa ja kotona. Huh, huh.

Perjantai 27.11. ja 77. Matkapäivä

Lyypekki heräsi harmaaseen sateeseen, jonka takia päätimme olla enää lähtemättä aamupäiväkävelylle joulutorille. Sen sijaan lapset saivat leikkiä hotellin hienossa leikkipaikassa ja otimme aamupäivän rauhallisesti. Saimme pitää huoneen kahteen saakka, jonka jälkeen lähdimme ajamaan kohti Rostockia - tosin lähikaupan kautta, josta ostimme vielä muutaman viinipullon matkaan. Saavuimme Rostockiin neljän jälkeen ja veimme auton parkkiin ostoskeskukseen ja aloimme kuluttamaan aikaa. Kiertelimme kaupoissa, kävimme syömässä ja katselimme Rostockin joulutoria, jossa oli vilkas perjantai-illan meininki. Puoli yhdeksän maissa hyppäsimme autoon, kun lapset alkoivat väsyä ja päätimme käväistä ajelemassa läheisessä Warnemundessä. Paikassa, joka oli muuten syyskuussa matkamme ensimmäinen kohde. Takaisin ajellessamme pysähdyimme Burger Kingiin, jossa oli leikkipaikka. Söimme iltapalaa ja lapset saivat vielä hetken purkaa energiaansa. Sitten suuntasimmekin jo Uberseehafeniin, josta laivamme lähtisi aamuyön tunteina kohti Helsinkiä. Onneksi olimme ostaneet illan ratoksi mukaan DVD-levyn ja niin katselimme lähtöselvityksen jonossa Abba-musikaalin Mamma Mia! Se olikin sopivan kevyttä pääntyhjennysohjelmaa ja kun viimeiset säkeet kajahtivat, lähtöselvityskin aukesi. Tässä vaiheessa lapsista vain Lilja nukkui ja loput puoliunessa kyselivät, että eikö se laiva jo lähtisi. Sitten viereemme ajoi hauska porukka. Ensin tuli yksi Fiat 500, sitten toinen, sitten kolmas ja oho, vielä neljäskin. Jokaisessa istui kaksi miestä ja takana luki Rebublic of San Marino. Mitäs, mitäs? Avasin ikkunan ja räpsin vähän kuvia ja huutelin kohdalla olevalle kuskille, että mitäs porukkaa te oikein ootte! Olivat San Marinosta ja matkalla kohti Rovaniemeä katsomaan Joulupukkia. Takaluukku kuulemma täynnä lasten lahjatoivekirjeitä. Todella hassunkurinen porukka ja hassulla asialla... Sanoin, että viekää Joulupukille terveisiä, että tervetuloa 24.12. kylään ja lapsetkin ovat olleet tosi kilttejä.

Lopulta pääsimme laivaan. Eetu ehti nukkua ennen laivaannousua viisi minuuttia ja onneksi vielä heräsi, mutta Emilia ja Lilja kannettiin hyttiin. Tosin lopulta hytissä kello 1.30 olivat kaikki lapset hereillä, mutta pian kaikki nukahtivat uudelleen pitkästä päivästä uupuneina.

Torstai 26.11. ja 76. Matkapäivä

Lyypekin hotelli Lindenhof ylitti odotuksemme eilen saapuessamme. Palvelu oli alusta asti hyvin ystävällistä ja hotelli oli todella kutsuva joulukuusineen, leikkipaikkoineen ja kaikkialle levitettyine joulukoristeineen. Lisäksi huoneemme upgradettiin sviitiksi, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö sekä kaksi kylpyhuonetta. Kaikki on todella siistiä ja vasta remontoitua. Lapset olivat innoissaan - ja niin muuten me vanhemmatkin. Loistava tapa viettää matkan kaksi viimeistä päivää! Käväisin illalla lähikaupasta ostamassa iltapalaa ja sen jälkeen pääsimme koko perhe nauttimaan hotellin saunasta. Saunaosasto oli viimeisen päälle hedelmätarjottimineen ja lepotuoleineen ja viihdyimme siellä mainiosti.

Aamulla lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan kaupunkiin ja tietysti etsimään sitä joulun tunnelmaa. Heti vanhan kaupungin kanaalin ylitettyämme löytyikin ensimmäinen juuri lapsille suunnattu joulutorin osa. Hauskoja kojuja, karuselli ja teltta täynnä olkia lapsia varten. Karuselli jäi auttamatta toiseksi heinäpaalien jälkeen. Siinäpä vasta hyvä idea Tampereenkin joulutoria varten. Ensimmäiset merkinnät Lyypekin joulutorista on muuten jo vuodelta 1648, eikä kaupunki itseään turhaan mainosta Pohjois-Saksan joulukaupungiksi. Tähän on Tampereen joulutorilla vielä matkaa, mutta hieno perinne kotikaupungissamme aloitettiin vuonna 2008.

Tämän jälkeen hyppäsimme laivaan kanava-ajelulle, sillä totesimme, että matkalla koetuista matkustusmuodoista tämä vielä puuttui ;-) Laivamatka oli varsin mukava. Joimme gluhweinia ja omenamehua ja katselimme maisemia. Laivamme kapteeni jutteli nähtävyyksistä koko (ja siis todellakin koko) matkan, mutta niin vahvalla saksan murteella, että emme ymmärtäneet puheesta juuri mitään.

Sitten lounaalle ja katsastamaan loputkin joulutorialueet. Todella suurenmoisen näköistä. Lapset olivat aivan innoissaan ja kieltämättä joulun tunnelma oli aistittavissa vaikkakin näillä toreilla on aina myös kaupallisuus läsnä. Lasten Fairytail-osio oli myös sykähdyttävä eri Grimmin saduista tehtyine koppeineen. Käväisimme vielä kahvilla Lyypekin perinteisessä Niederegger-marsipaanikuppilassa, jossa oli lisäksi todella kaunis joulubasaari. Tämän jälkeen näimme vielä joulutorin iltapuvussaan ja pimeys suorastaan kruunasi valot, koristeet ja tunnelman.

Lopun iltaa olemmekin viettäneet hotellilla syöden, leikkien ja leväten. Markku kävi ostamassa lähikaupasta muutaman viinipullon autoon lastattavaksi ja huomenna haetaan vielä vähän lisää.

Huomenna on viimeinen päivä maissa edessä ja siitä tuleekin varmasti aika rankka. Rostockin satamassa lähtöselvitys aukeaa vasta 00.00 ja laivaan sisään päästään 01.00 lauantaiyönä. Onneksi saamme pitää huoneen kahteen asti, mutta päivästä tulee jokatapauksessa erittäin pitkä. Luultavimmin saamme raahata nukkuvia lapsia hyttiin muiden laivaan otettavien tavaroiden lisäksi.

Mieli on meillä molemmilla hieman haikea ja tuntuu uskomattomalta, että lähes kolmen kuukauden rupeama alkaa olla ohi. Matkalla ollessahan olo on aina hieman irrallinen ja tuntuu, että maailma on tavallaan pysähtynyt täksi ajaksi. Ensi viikolla jonkinmoisen arjen pitäisi jo alkaa, mutta sekin tuntuu juuri nyt vielä hyvin kaukaiselta.

Keskiviikko 25.11. ja 75. Matkapäivä - Kohti Lyypekkiä

Laivaliput on varattu jo eilen ja tänä aamuna varasin viimeiset hotelliyöt Lyypekistä. Tänään matka jatkuisi reilu kolmen tunnin ajolla kohti kyseistä kuulemma kaunista kaupunkia. Olenhan siellä toki joskus 30 vuotta sitten ollutkin, mutten sattuneesta syystä muista oikein mitään. Lyypekin hotellia mainostettiin booking.comissa lapsiystävälliseksi ja toivottavasti tämä pitää paikkansa, sillä tämä Gronenbergin hotelli ei sitä viihtyisästä aulasta huolimatta oikein ole. Saapa nähdä. Lisäksi varasin meille vain kolmen hengen huoneen, sillä etukäteen itseni tuntien, tiesin, että tästä tämän hetken hotellista uloskirjautuminen ja luottokortin vilauttaminen tulee pikkaisen kirpaisemaan. Niinkuin muuten kävikin.

Hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan. Päätimme tehdä pysähdyksen Bremeniin, sillä viime syksyn Ryanair-reissun jälkeen ajattelimme, että löydämme sieltä nopeasti jonkin kivan ruokapaikan, ja saamme jaloitella vähän paremmin kuin perusbensa-asemalla. Näin sitten kävikin ja käväisimme samalla Bremenin torilla katsomassa heidän joulutorin rakennuspuuhia. Lopultakin löysimme tytöille lakit ja hanskat Bremenin keskustan tavaratalosta, jonka viihtyisässä ravintolassa leikkinurkkauksen vieressä söimme. Kiva pysähdys!

Sitten jatkoimme matkaa ja nyt istumme pimeässä autossa ja ihmettelemme tätä rekkaliikenteen paljoutta, mikä on muuten ollut silmiinpistävää läpi Euroopan. Mikähän rekkojen määrä olisi ilman lamaa, kun nytkin on jo aikamoisia letkoja? Lisäksi täällä on tämänpäiväisen matkan aikana ollut monia pitkiä tietöitä. Jos Espanja elvytti rakentamalla suuria moottoriliikennesiltoja Costa Verdelle, niin elvyttäisikö Saksa rakentamalla leveämpiä moottoriteitä?

Tiistai 24.11. ja 74. Matkapäivä - Groningen

Heräilimme rauhallisesti aamuun ja meidän tyttöjen huone lähti aamupalalle ja poikien huone jäi vielä kuorsaamaan. Se hyvä puoli kahdessa huoneessa on, että kun lapset jaetaan illalla eri tiloihin, rauhottuminen on ilmeistä ja pojat saa aamulla nukkua, jos nukuttaa. Me tytöthän olemme hieman aamuvirkkuja. Nautimme aamupalan pitkän kaavan mukaan ja yritimme syödä vatsan oikein täyteen. Tämän jälkeen lähdimme kaupungille. Aurinkokin hieman pilkahteli ja keskusta-alueella oli hauska kävellä. Groningen on 180 000 asukkaan kaupunkina Tampereen suuruusluokkaa, joten tähän kanaalin ympäröimään kaupungin vanhaan keskusta-alueeseen oli oikein hyvä tutustua jalan. Tiistai sattui olemaan vielä markkinapäivä ja pääsimme eräällä herkkukojulla testaamaan paikallista herkkua - lämmintä munkkia kuorutettuna tomusokerilla. Erittäin epäterveellistä, mutta maukasta! Täälläkin vanhempi herra rupesi heti kyselemään, että mistä olette ja aijaa Finland siis Suomi - osasi heti sanoa. Ja hänkin puhui hyvää englantia.

Kävelimme pitkin keskustan katuja ja nautimme tunnelmasta. Löysimme Liljalle kivat kengät ja kävimme muutamassa myymälässä etsimässä tytöille hattuja ja hanskoja. Se onkin ollut muuten vaivalloista puuhaa, sillä tässäkin kaupungissa lakit olivat todella rumia. Saapa nähdä joutuvatko tytöt tulemaan Suomeen paljain päin... Sitten kävikin jännä juttu. Nimittäin satuin vilkaisemaan tien toisella puolella sijaitsevan gallerian ikkunaa ja siellä oli näytilla mielestäni mielenkiintoisen oloinen taulu. Markku hei, peruutetaanpas vähän ja mennään katsomaan lähemmin. Galleria oli kiinni, mutta samanaikaisesti, kun katsoimme taulua ikkunan takaa, eräs nainen polki pyörällään paikalle ja rupesi avaamaan gallerian ovea. Pääsimme sisälle ja aloimme kysellä teoksesta. Kuinkas ollakaan kyseinen nainen sattui olemaan juuri teoksen tekijä, vaikkakin galleria koostui ns. taiteiljakommuunin teoksista ja jokainen taiteilija vuorollaan pitää galleriaa auki. Tänään sen piti lisäksi olla kiinni, mutta meidän teoksen tekijä oli lähtenyt käymään paikalla vain puoleksi tunniksi viimeistelläkseen erään teoksen. Aikamoinen sattumien summa siis! Keskustelimme hieman taulun hinnasta ja kuljetustavasta Suomeen sekä taiteilijasta itsetään. Hän on puoliksi venäläinen (Pietarista) ja puoliksi hollantilainen ja asunut vuosia Prahassa ennen muuttoa Groningeniin. Lopulta kävimme lähellä sijaitsevassa postissa kysymässä kuljetukselle hinnan ja koska asiat tuntuivat olevan kunnossa ja varsinkin, kun me molemmat Markun kanssa pidimme työstä hyvin paljon - kaupat tehtiin. Nyt teos on tulossa postissa meille koti-Suomeen! Taulu on 70x100 kokoinen, värikäs fantasia-aiheinen kuva taloista ja kaupunkielämästä köynnösruusuineen ym. yksityiskohtineen. Olemme koko matkan ajatelleet, että jos jokin muisto tästä hienosta matkastamme löytyisi ja nyt se sitten löytyi. Taulusta löytyy Espanjan aurinko, upeat näkemämme talot ja kaupungit, rehevä kukkaloisto ja luulen ettemme vielä edes tiedä, mitä kaikkia matkamme tarinoita siitä vielä löytyykään! Upea juttu! Lisäksi pakko vielä mainita, että postin henkilökuntakin (pari vanhempaa herrasmiestä) puhuivat hyvää englantia puhumattakaan aamupalan tarjoilijoista ja hotellin kerrossiivoojista! Johtuuko hyvä kielitaito Iso-Britannian läheisyydestä vai mistä? Emme tiedä, mutta todella mukava rupatella niitä näitä kaikkien kanssa.

Iloisin mielin jatkoimme matkaa ja kävimme Eetun kanssa vielä pienessä jouluputiikissa, missä myöskin oli todella fantasiamainen tunnelma. Joulukoristeita oli ripoteltu sinne tänne ja voi kuinka pieni sisustaja minussa hyrisi tyytyväisyydestä. Sitten menimme viehättävään vanhassa rakennuksessa sijaitsevaan ravintolaan, jossa myös oli jo hyvin jouluinen tunnelma. Tytöt nukkuivat rattaissa ja tälläkin kertaa tarjoilija puhui erinomaista englantia. Saimme maistella hollantilaisia erikoisuuksia, kuten hyvin sinappista keittoa sekä erilaisia oluita. Eetu sai suuren inspiraation joulukaupasta ja piirteli suunnitelmia omaa yhdistettyä joulu- ja kukkapuotia varten, minkä rakentaa meidän kellariin, kun saavumme takaisin kotiin. Olimme nähneet torilla paljon ihania kukkia ja tietysti myös tulppaaneja ja tässäkin ravintolassa oli upeita kukka-asetelmia ja punaiset joulutulppaanit pöydissä. Niinpä, Hollantihan tuottaa suurimman osan Keski- ja Pohjois-Euroopan kukista ja vasta nyt huomasin, että aikaisemmissa maissa ei tätä leikkokukkakulttuuria ole ollut. Täällä jopa bensa-aseman ovensuussa myytävät kukat olivat todella upeita kimppuja...

Lopulta jatkoimme matkaa ja kävimme vielä kävelyllä kanavan rannalla. Keskelle kanavaa veden keskelle on rakennettu hieno museo, joka arkkitehtuuriltaan toi hieman mieleen Bilbaon Guggenheimin museon. Lisäksi näimme todella pitkän, tyypillisen hollantilaisen piparkakkurivitalon sekä kanavassa sijaitsevia asuntolaivoja. Lopulta menimme vielä istumaan hetkeksi kanavalaivaan, joka oli muutettu ravintolaksi. Täältä lapset löysivät leikkipaikan ja me saimme istua rauhassa. Sitten hetkeksi huilaamaan hotellille ja lisäksi Markku teki hieman töitä. Illan pimeydessä kävimme vielä pikapikaa syömässä hieman iltapalaa ja sitten äkkiä hotellille ja koko perhe nukkumaan.

Hauska, leppoisa päivä takana kauniissa Groningenissa! Mielenkiintoista nähdä tavallinen hollantilainen kaupunki ja seurata, miten ihmiset siellä aikaansa viettävät. Lopputuloksena olemme molemmat Markun kanssa tykästyneet hollantilaisten elämäntapaan - ystävällisiä, avoimia ja kohteliaita ihmisiä, ympäristöystävällinen toiminta ja kaunis elävä kaupunki. Tänne Pohjois-Hollantiin voisi tulla vielä uudelleenkin - vaikka kesälomalle.

Maanantai 23.11. ja 73. Matkapäivä

Aamu valkeni sateisena ja olimme jo aikaisin jalkeilla, sillä asunto tuli luovuttaa klo 10.30. Tarkoitus oli käväistä vielä kurkkaamassa Sablonasin aluetta ja käydä juomassa aamuteet, mutta sateen vuoksi vain kurvasimme aluetta katsomaan ja jatkoimme matkaa. (Olimme muuten nähneet sen myös eilisen kiertoajelun aikana.) Päätimme lähteä sateisen ilman vuoksi suoraan kohti Hollantia ja heidän patojaan. Deltawerken-patojen rakennushanke alkoi 1950-luvulla suuren tulvan jälkeen, jossa kuoli parisen tuhatta henkeä ja aineellinen tuho oli erittäin laaja. Patohanke saatiin päätökseen vasta vuonna 2002. Hanke on monien insinöörien mukaan verrattavissa nykyajan seitsemään ihmeeseen, jonka ihminen on toiminnallaan luonut. Padot pitävät Atlantin aallot loitolla ja suojaa siis merenpinnan alapuolella sijaitsevaa kansakuntaa ja sen hallinnoimaa maaperää.

Tuulimyllyistään Hollanti tunnetaan ja se kävi nopeasti rajan ylityksen jälkeen selväksi. Tosin ne olivat täälläpäin maata näitä suuria, uusia energiantuottajia, mutta näimme myös muutaman pienen vanhanajan "kunnon" tuulimyllyn. Niitä näkisimme luultavimmin lisää Pohjois-Hollannissa, missä niitä kuulemma enemmän sijaitsee. Ajoimme kohti pato-aluetta todella huonossa säässä - satoi ja oli harmaata, mutta Delta-alueen alkaessa yhtäkkiä kirkastui ja saimme ihmetellä aluetta auringon paisteessa. Padot olivat todella vaikuttavat ja todellakin aikamoinen rakennelma. Ilman näitä rakennelmia, suuri osa Alankomaista olisikin jo veden valtaama. Alankomaita pidetäänkin yhtenä ilmastonmuutoksesta eniten kärsivänä yksittäisenä maana.

Tämän jälkeen pitikin pitää pohdintatuokio, että minne seuraavaksi. Päiviä on jäljellä enää muutama, sillä lauantain vastaisena yönä hyppäämme Rostockissa laivaan kohti Helsinkiä ja koti-Suomea. Näillä näkymin olemme siis kotona sunnuntaina. Torstaina pitää olla jo Lybeckissä, sillä siellä aukeaa tällä viikolla joulutori ja se on ehdottomasti näytettävä lapsille. Mikä sen parempi joulunodotuksen avaus! Eli meille jää aikaa kolme yötä ja matkaa Lybeckiin on vielä satoja kilometrejä. Mennäkö siis Haagiin, Amsterdamiin, vai lähteä katsomaan pohjoisemmaksi, kuinka moottoritie ylittää siellä sijaitsevan padon, vai ajaako nyt pidempi legi kohti pohjois-Hollantia ja olla sitten Groningenissa kaksi yötä. Näin ollen Saksassa voisimme olla sitten toiset kaksi yötä. Tuumaustauon tuloksena päätimme ottaa viimeisen vaihtoehdon, sillä Amsterdamissa molemmat olemme aikaisemmin käyneet, yksi yö Haagissa on turhan lyhyt aika, emmekä ehtisi "patomoottoritielle" ennen pimeää. Näin ollen päätös oli itseasiassa harvinaisen selvä.

Saavuimme Groningeniin illan pimeydessä, mutta hämäryydestä huolimatta kaupungin keskusta näytti todella hurmaavalta. Keskusta-alue oli pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja kaikkialla oli kauniita piparkakkutaloja. Ei muuta kun hotellin etsintään, jotta pääsemme tutustumaan kaupunkiin lisää. Pyöräilijöitä oli muuten erittäin paljon. Niitä tuli joka suunnasta ja autoilijat olivat todellakin kakkosia. Pyörätiet olivat hyvin merkattuja ja todellakin se oli kovin suosittua, eikä ihme, sillä Hollantihan on kuuluisa pyöräilymaa pannukakkumaisen lättänän maastonsa ja varmasti myös hyvän aluesuunnittelunsa ja liikennesääntöjen (pyöräilyä suosivia) takia! Voi kun Tamperekin lopettaisi sen ikuisesti jatkuvan depatin pyöräteistä ja kaupunkiratikasta ja tarttuisivat tuumasta toimeen ja rakentaisivat nämä ekologiset ratkaisut tulevaisuuteen panostaen.

No niin. Siis jouduimme hakemaan hotellia liian kauan. Kävimme muutamassa, mutta useassa tarjottiin kahta huonetta ja yhdessä oli perhehuone lähes kahden huoneen hinnalla. Vettä satoi ja sukkanikin olivat jo litimärät. Lopulta päädyimme ironisesti samaan hotellin, jossa olimme ensimmäisenä käyneet ja otimme sitten kaksi huonetta. Onneksi saimme edes aamupalan lähes kaupan päälle, mutta silti yöpymisen hinta nousi kovimmaksi koko matkalla. Hotellin aula oli viihtyisä, mutta huoneet ihan peruskauraa. Wifikin olisi maksanut erikseen, mutta saimme huoneet ensimmäisestä kerroksesta, johon ylettyi aulan ilmainen verkko.

Lähdimme illasta vielä tutustumaan hieman kaupunkiin ja etsimään ruokapaikkaa. Pyöräilijöitä oli yhä liikkeellä paljon, kaupungissa oli useita viihtyisän näköisiä baareja ja ravintoloita sekä yleiskuva oli erittäin siisti ja kutsuva. Löysimme kivan amerikkalais-meksikolaisen ravintolan, josta tarjoilijan ohjaamana löytyi vielä leikkipaikka lapsille. Täydellistä! Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja lapset viihtyivät. Lisäksi tähän mennessä kaikki tapaamamme ihmiset ovat puhuneet todella hyvää englantia, olleet erittäin ystävällisiä sekä hauskan kiinnostuneita meistä. Onko kyseessä sattuma vai jatkuuko sama linja - se selvinnee seuraavan parin päivän aikana!

P.S. Hollantilaiset ovat todella pitkiä ja suurikokoisia ihmisiä. Pitkiä kukkakeppejä käveli ohi ja Markun mukaan lentopallo on maassa suosittu laji. Lisäksi hotellimme kylpyhuonekin on mitoitettu pitkille - lavuaarin reuna on suurinpiirtein leukani korkeudella. Pese siinä sitten hampaita! ;-)

Sunnuntai 22.11. ja 72. Matkapäivä

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja päätimme lähteä nauttimaan säästä läheiseen Kuninkaanlinnan puistoon. Ilma oli kuitenkin eilisestä viilennyt ja tuuli kovaa, mikä varmaan jo enteili iltapäiväksi luvattua sadetta. Puisto oli hieno ja syksyinen ja sieltä löytyi mukava leikkipuisto lapsille! Saimme posket punaisiksi ja keuhkot täyteen raikasta ilmaa! Sitten lounaalle kämpille ja iltapäivästä lähdimmekin jo Anun ja Nicon sekä heidän melkein puolivuotiaan Oliver-vauvansa luokse.

Oikealle kadulle ajettuamme, tunnistin talon, sillä olen monta vuotta sitten nähnyt siitä kuvia ja kumma kyllä muistin sen nyt kun se eteen tuli. Pian Anu heiluttelikin jo ikkunasta ja niin pääsimme perille.

Anun ja Nicon koti oli oikein viihtyisä ja pikku-Oliver todella suloinen ja kiltti vauva! Katseli meitä silmät suurina, eikä muistanut koko vierailumme aikana itkeä kertaakaan! Saimme suussasulavaa suklaakakkua ja ihania piirakoita ja juustoja! Nam! Eetukin ilmoitti vierailun aikana, että alkaa taas tykätä juustoista, kun ne kerran ovat niin hyviä! Nicon kanssa katselimme hieman karttaa ja hän antoi hyviä vinkkejä, mihin voisimme huomenna suunnata. Hienoja paikkoja ovat kuulemma Brugge, Antwerpen (missä myös hieno, vanha eläintarha!), Groningen ja lisäksi Haag, mikä Alankomaiden hallinnollisena pääpaikkana on mielenkiintoinen. Olemme ajatelleet mennä myös katsomaan ns. Delta-patoja, jotka suojaavat koko Alankomaita täyttymästä merivedellä. Saapa nähdä, minne huomenna suuntaamme!

Kiitokset vielä Anulle ja Nicolle vieraanvaraisuudesta! Oli todella mukava pysähtyä hetkeksi heidän luonaan ja Eetun sanoja lainaten: "Vitsi, kun oli kiva nähdä suomea puhuvia ihmisiä!"

Lauantai 21.11. ja 71. Matkapäivä

Heräsimme lauantaina aurinkoiseen ja lämpöiseen Brysseliin. Eetun kuumekin oli yön aikana laskenut, joten uskaltauduimme lähtemään kaupungille, tosin sillä ehdolla, että Eetu ei saa juosta eikä riehua, ja saisi välillä istua huilaamassa rattaissa. Menimme metrolla keskusasemalle ja siellä huomasimme, että Sightseeing-bussi oli juuri lähdössä. Päätimme hypätä kyytiin, sillä sillä tavoin näkisimme kaupungin nähtävyydet ja saisimme siitä hyvän kokonaiskuvan. Lisäksi Eetun tulisi istuttua paikoillaan! Ajelu olikin todella hyvä ja kesti kokonaiset 90 min. Näimme Eurooppa-alueen, missä sijaitsevat lukuisien EU:n virastotalojen lisäksi Euroopan parlamentti, -komissio sekä Alueiden komitea. Lisäksi näimme Atomiumin, Kuninkaanlinnan ym. tärkeät paikat ja kuulimme kiinnostavia tietoja ei vaan Brysselin vaan myös laajemmin Belgian historiasta ja nykyisyydestä. Molemmat tytöt nukkuivat hyvät päikkärit bussissa - Lilja minun sylissä ja Emilia penkillä maaten. Ja kuningaskin oli muuten kotona, sillä lippu liehui salossa...

Oli muuten hauska huomata, että EU ottaa virastotalojensa seinillä kantaa akuutteihin asioihin. Näin esim. antibioottien käytöstä ison herättelevän julisteen sekä suuren julisteen, jossa vaadittiin EU:n painoarvolla vapautettavaksi kotiarestistaan Aung San Suu Kuyi, eräs maailman tunnetuimmista poliittisista vangeista. Juuri sillä hetkellä tuntui hyvältä elää vapaassa demokratiassa - sen takia saan tänne blogiinkin kirjoittaa vapaasti, mitä haluan!

Jäimme bussista pois Grand Placen tuntumassa ja kävelimme ihailemaan sitä ympäröiviä hienoja taloja. Jouluvaloja viriteltiin juuri paikalleen, mutta valitettavasti ne sytytetään vasta kuun vaihteessa. Tämän jälkeen kävimme syömässä ja sitten kurkkaamaan pissaavaa poikaa eli Manneken Pis-patsasta. Mutta mitäs, mitäs? Oliko ilma liian kylmä vai tuulinen vai mikä oli syy, sillä poika oli pistänyt aarteensa mustan talvitakin suojiin, eikä lorutellutkaan menemään. Hupaisaa sinänsä, miten tuota pientä patsasta oli kerääntynyt suuri joukko ihmisiä katsomaan. Hieman koomillista!

Sitten hyppäsimme taksiin ja vietimme erittäin rauhallisen lauantai-illan ihan vain asunnossamme. Laitoin ruokaa, pesimme pyykkiä ja menimme kaikki aikaisin nukkumaan. Eetukin oli jo paljon, paljon parempi, eikä kuume onneksi enää noussut.