15. matkapäivä läpi Ranskan aina Orangeen saakka

Ranska on hieman kummallinen maa tai pitäisikö korostaa ihmisten erilaisuutta? Jostakin syystä kuitenkin halusimme vetää tänään hieman pidemmän legin. Alkumatkassa meillä oli hieman ongelmia matkustajien kanssa, sillä ensimmäistä kertaa koimme matkapahoinvointia. Ranskan alppien tiet ovat yllättävän erilaiset kuin Sveitsissa, sillä ne mutkittelevat todella oudosti ranskan kielen ja luonteen mukaisesti. Itse asiassa en tunne yhtään ranskalaista oikeasti, joten edellinen oletus perustui tuntumaan näistä ihmisistä. Alpit ja niiden läpi ajaminen, Jungfraut ym. olivat hienoja kokemuksia, mutta nyt tuntui hyvältä palata jälleen tasaisemmalle maalle. Laskeuduimme Välimerta kohden Rhonen laakson kautta ja eteenpäin siitä aina Orangeen asti. Tämä päivän aikana tapahtui myös dramaattinen sään muutos. Liekkö syynä oli sattumaa vai Alppien etääntyminen, mutta ilmasto muuttui täysin. Saavuimme Orangeen illalla 17 aikaan ja lämpötila oli vielä +25 astetta. Kaksi tuntia aikaisemmin söimme välipalaa jossakin P-paikalla +19 asteessa fliisit päällä. Suuntasimme Orangessa ensimmäisenä turisti-infoon, mistä saimme erinomaisia vinkkejä yöpymisen suhteen. Voin suositella tätä metodia kaikille satunnaisille matkaajille. Löysimme itsemme B&B Hotels -ketjusta, joka muistuttaa Suomalaista Omenahotellia, joka muistuttaa siis Ryanairia eli kaikki turha on jätetty pois ja hinta on saatu tiputettua alas ( 57€) ilman, että oleellisista palvelua olisi tiputettu pois. Meille oikein sopiva paikka ja voi olla että seuraamme näiden tarjoomaa etelämpänäkin.

14. matkapäivä Chamonix

14. päivän aamu oli aika rankka, sillä perheen pakkaaminen kolmen päivän jälkeen samaan autoon ei käy käden käänteessä. Pääsimme matkaan noin 11 paikkeilla ja suuntasimme keulan kohti Ranskaa. 500m ennen Ranskan rajaa navigaattorimme alkoi jälleen toimia, mikä helpotti kovasti etupenkkiläisiä. Rajamuodollisuus oli STOP -merkki ja sitten olimmekin jo Ranskan puolella. Ensimmäisenä rajan ylistys näkyi erilaisena ajokulttuurina (hunompana), sekä heikompana tiestönä. Noin 50 km päästä saavuimme Chamonixiin. Paikka edustaa edelleen todella jylhää Alppiseutua ja näyttää olevan skimpaajien paratiisi. Nyt tyydyimme vain syömään keskustassa pizzat ja jatkoimme matkaa yösijaa etsien. Löysimme läheltä Chamonixia pienen kaupunkin nimeltään Saint Gervais, josta löysimme hotellin nimeltä Val d'Este. Meillä oli hyvä yö siellä.

Jungfrau - been there!

Jungfrau-Aletsch -jäätikkö Bietschhorn alue on kaikkein yksi hienoimmista alueista Alpeilla, jossa Aletsch -jäätikkö Glacier, on Euroopan pisin jäätynyt joki. Lisäksi kohteesta löytyy merkittävä joukko klassisia jääkauden ominaisuuksia, kuten U-muotoinen jäälaakso, jääkauden altaita, käyrätorvin muotoiset huiput ja moreenit. Alue tarjoaa erinomaisen geologisen kirjon ja kompression, joka muodosti Alpeilla miljoonia vuosia sitten... Nousimme kohtuullisen korkealle, sillä itse kukin meistä sai jonkin asteisia vuoristotaudin oireita. No ei sentään, mutta hengästyminen oli paljon nopeampaa ja olo oli itse kullakin meistä hieman "hötoinen". No ainakin saimme kasvatettua punasolujen määrää eli generoimme mukanamme EPOa. Tämän saimme kokea myös lapsien runsaasta energian määrästä illalla. Kuinkahan tuo oireilu kestää? Taisimme muuten olla yksi ensimmäisistä viisi henkisistä Suomalaisista perheistä lastenrattailla Jungfraulla? Tämä oli meille hieno yhteinen kokemus, joita toivottamasti saamme jatkossakin kokea. Kokemus oli huippu ja Alpit antoivat täyttää odotuksemme. Voimme suositella! Huomenna matka jatkuu Ranskaan tai Italiaan, mutta maa tulee todennäköisesti vaihtumaan - tai sitten ei. Sveitsi on sinänsä ollut todella positiivinen kokemus ja tänne voisi palata, Interlakeniin (Suomi24).

Top of Europe

Olemme juuri nousseet Jungfraujochille, korkeutta 3.571m. Pilvetön taivas lähellä meitä. Nyt lapset ja Liisa haluaa syötävää ja minä taidan ottaa oluen, ison.

12. päivä ja Interlaken kierros

Nousu Jungfraulle siirtyi huomiselle päivälle lähinnä pilvisen sään takia, joten päätimme nauttia 12. päivästä hieman alempana meren pintaa. Aamulla syötyämme tukevan aamiaisen suuntasimme autolla kiertämään Interlaken läntistä järveä. Auto on osoittautunut tämän kokoiselle perheelle oivalliseksi tavaksi tutustua paikalliseen meininkiin yleisellä tasolla. Autosta purkautuminen on melko työläs hanke, joten joudumme aina tarkkaan miettimään, että puretaanko lasti vai tyydymmekö katselemaan paikallista elämää ikkunasta. Jos tyydymme autossa istuskeluun, niin saatamme avata myös ikkunat, jolloin paikan äänet ja tuoksut tulevat myös osaksi paikallista kokemeusta. Jännittävää? Näin sitä ihminen sopeutuu aina erilaisiin tilanteisiin. Järvikierroksen jälkeen menimme ns. "turistirysään" nimeltään Heimwehfluh. Paikka oli "panoramaravintola" muutamalla houkuttimella varustettuna ja näkymät olivat jälleen 100% erinomaiset aakeen laakeen pohjanmaalaiselle. Lisäksi meidän paikkojen perusedellytyksiin kuuluu leikkikenttä, joka sai lapsilta hyvän arvosanan. Paikkaan mentiin ns. vuoristojunalla. Matki kesti sillä noin 5 minuuttia, joten emme päässeet kovin korkealla (ehkä 200m). Minä ja Eetu tulimme alas noin 45 sekunnissa sillä tulimme takaisin Bobilla. Hauskaa oli sen verran, että päätimme Eetun kanssa tulla huomenna alas vastaavalla vekottimella Jungfrausta, mikäli sellainen meille olisi vain tarjolla? Huomenna heräämme aamusta hyvissä ajoin eli noin kello 07:00 ja aloitamme siitä hiljalleen nousun Jungfraulle.

Interlaken tuo muistoja mieleen

Liisalle (siis minulle) tämä tulo Interlakenille on tuonut hauskoja muistoja mieleen. Yksitoista vuotta sitten tulin tänne viettämään heinäkuista viikonloppua sinkkutyttönä ja nyt takaisin koko perheen kera. Olin silloin Genevessä Cernissä kesätöissä. Jotain on siis tapahtunut kymmenessä vuodessa. Sielultani taidan kuitenkin olla yhä seikkailija. Mahtavaa olla nuorison suosimassa backbackers hostellissa! Yritän sulautua mahdollisimman hyvin joukkoon, mutta ei se taida ihan onnistua jaloissa pyörivän lapsikatraan ansiosta ;-) No ei haittaa - eilen pääsin silti puheisiin palestiinalaisten ja australialaisten kanssa. Virkistävää!

Viime käynnillä kävimme ylhäällä vuorilla vaeltelemassa eli haikkaamassa (hiking). Nyt se ei taida onnistua ja siksi suunnittelemmekin menevämme vuoristojunilla ylös ja alas. Hiking-polut ovat paikoitellen todella jyrkkiä ja kapeita, eikä niihin taida meidän muuten niin hienot rattaat taipua.

11. päivä ja Interlaken

Yövyimme Meiringessä ja aamulla kävimme katsomassa luonnon ihmeellisyyksiä Aareschluctissa. Nopeasti nähty ja kävelty kanjoni. Siitä matkasimme 30km seuraavaan kohteeseen Interlakeniin. Aivan uskomattoman hieno paikka kahden turkoosin värisen järven välissä. Tänään olemme valmistautuneet lähinnä huomista Korkiakosken perheen ennätysyritystä nousta 3.454m ja tämä korkeusennätys tehdään Jungfraussa, joka on tuossa ihan Interlakenin kyljessä. Näkyy nimittäin huoneemme ikkunasta, jos sää sallii. Onneksi meitä auttaa ennätysyrityksessä vuoristojuna, joka johdattaa meidät suoraan Euroopan huipulle. Ja lapset pääsevät samalla leikkimään Euroopan korkeimmassa leikkipuistossa, joka on saavutus sekin? Asumme muuten keskellä Interlakenia Backpackers Villassa, mikä on juuri uusittu hostel. Todella siisti ja edullinen paikka muuten Sveitsin melko korkeaan hintatasoon nähden ( yö 85€ ).

10. päivä ja maisematiet Alpeilla

Linthalista lähtee maisemareitti yli Alppien ja näin pääsimme vihdoinkin korkeuksiin, yli pilvien. Korkeimmillaan kävimme ensimmäisessä legissä Klausenissa 1.952m. 2-kaistaiset tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa, eikä missään vaiheessa Picassokaan meinannut tukehtua. Pienenpää vaihdetta välillä silmään ja hanaa vaan. Eihän meillä ollut edes kiire kuten eräillä kuskeilla. Silmiin pistävää oli se, että yleisin automerkki oli Porsche ja yleisin ajoneuvo oli pyörä (polku- tai moottoripyörä). Näiden ajoneuvojen ajajat edustavat normaalista poikkevia ihmisiä? Sää oli ihan hyvä, eikä satanutkaan ennusteista huolimatta. Ensimmäisen ylityksen jälkeen haukkasimme hieman happea ja evästä. Siitä sitten jatkoimme matkaa seuraavaan ylitykseen, joka oli Wassenista Meiringeen. Tässä pätkässä kävimme korkeimmillaan Susten Passissa 2.224m. Tämä jälkimmäinen legi taisi olla jopa ensimmäistä hienompi. Kaikkiaan kokemus täytti ne odotukset, joita ainakin itsellä oli Alppeja kohtaan. Kuvat eivät anna oikeutta, vaan sen täytyy itse nähdä omin silmin. Ja kyydissä oleminenkin näytti olevan helppoa koko perheelle. Lapsetkin olivat siis kyydissä todella kiltisti. Syynä ei ollut suinkaan kauhun aiheuttama jäykkyys. Ehkä isäntä vielä palaa takaisin ajamaan legin pyörällä tai Porschella, sillä kyllä siinäkin voi olla oma hohtonsa.

9. päivä: Kohti alppeja

9. matkapäivä ja 19.9.2009. No jopas sattui tähän päivään yhdeksikköjä ;-) Bodenseella heräsimme kauniiseen auringonpaisteeseen ja suoranaiseen kosteaan kuumuuteen. Pakkasimme kamat kasaan (mikä ei muuten ole mikään ihan pikku-juttu kolmen yön jälkeen) ja lähdimme lopulta ajelemaan kohti Sveitsiä. Ensin saavuimme Itävaltaan ja sitten rajan yli Sveitsiin. Tunneleita alkoi olla jo yllin kyllin ja vuorenrinteet alkoivat kohota hienosti ympärillämme. Navigaattorimme teki kuitenkin tenän Saksasta lähtiessämme, joten otimme karttakirjan esille ja aloimme suunnistamaan. (Navigaattorissa ei siis ole Sveitsiä, Itävaltaa, kuten ei myöskään Italiaa tai Espanjaa... Mutta löytyy map of Alps, joten siinä mielessä tämä oli yllätys.) Ajelimme jäätelötauolle paikkaan nimeltä Walenstadt, joka sijaitsee kauniin vuoristojärven Walenseen rannalla. Paikan hieno leikkipuisto tuli myös tutuksi. Välillä tuntuu, että taidamme tässä kierrellä läpi Euroopan leikkipuistot ennemminkin kuin joitain muita nähtävyyksiä. Mutta onhan lapsoset tyytyväisiä! Energia pitää saada puretuksi!

Muutaman harharetken jälkeen päädyimme ajamaan kohti maisemareittiä, joka alkaa Linthalista ja päättyy Schattdorfiin. Nyt olemme majoittautuneet tähän pieneen Linthalin kylään hotelli Rabeliin, josta vielä kaiken lisäksi löytyy ilmainen Internet-yhteys joka huoneesta. Joka huoneesta siis sen takia, että koko kylässä tuntui olevan vain double-huoneita, joita suurperheemme tarvitsi kaksi kappaletta! Onneksi saimme kuitenkin tuntuvan alennuksen hinnasta! Kylä vaikuttaa varsin hiljaiselta, mutta hotellin pihassa ravintolan terassin vieressä oli jälleen pieni leikkialue keinuineen ja lapsilla oli hauskaa! Söimme terassilla ja nyt pojat ovat poikien huoneessa, tytöt nukkuvat tyttöjen huoneessa kanssani ja taidan mennä nyt itsekin tuutumaan, sillä huomenna pitäisi osata päättää minne lähteä seuraavaksi. Interlaken ja Jungfraujoch houkuttelevat, mutta pitää vielä tarkastalle säätä! Gute Nacht!

5.-8. matkapäivä Saksassa

5. päivä / 15.9: Playmobile Fun Park

Ja sitten suuntasimme päiväretkelle Playmobile Parkkiin. Olimme kuulleet jo ennakkoon, että paikka olisi näkemisen arvoinen ja kustannustasokin olisi kohtuullinen, toisin kuin näytti olevan tuon Lego -maailman suhteen. No, näinhän siinä kävikin, että paikka oli lapsille ja myös aikuisille varsin mieluisa elämys. Puisto oli ns. interaktiivinen, missä lapsia haastettiin erilaisissa virikkeellisissä ympäristöissä kiipeilemään, liikkumaan ja oivaltamaan asioita. Oli merirosvomaailmaa, maalaiskylää, kullan etsintää, linnoja. Erittäin hyvä kohde ja voimme suositella sitä kaikille lapsiperheille. Hyvä Playmobile!

6. päivä / 16.9: Matkapäivä Bodenseelle
Tässä vaiheessa hyvästelimme ja kiitimme Familie Beuerleuta. Mukava ja rento meininki heillä - kiitos vielä heille majoituksesta ja muusta vieraan varaisuudesta! Heiltä suuntasimme Saksalaisten rakkaaseen lomapaikkaan Bodenseelle, joka on iso järvi Etelä-Saksassa. Tuhansien järvien maassa asuvalle paikka ei tarjoa ihan niin suurta elämystä kuin perus-saksalaiselle, mutta kaunista ja erilaista täällä on. Saavuimme kohteeseemme alkuillasta hieman nuutuneina ajosta. Mutta iltaa piristi hääpäivämme, joka antoi romanttisen sävyn meidän iltaamme, jota nautimme rennosti kuohujuoman kera. Takana yhdeksän onnellista ja antoisaa aviovuotta.

7. päivä / 17.9 Insel Mainau -saari
Aamulla suussa maistui vielä kuohujuoman etäinen maku. llmakin oli hieman sumuinen. Mutta siitä huolimatta suuntasimme Boodenseen keskellä olevalle "kukkaissaarelle" Insel Mainauun, missä meille avautui aivan toisenlainen maailma. Saaren kukat ja kasvit olivat varsin erikoisia ja myös erittäin kauniita. Ruotsin kuninkaalliset ovat saaneet jotakin hyvää aikaiseksi myös Ruotsin ukopuolella. Tämä ei ollut kannanotto monarkiasta. Lapsille saarella oli todella hieno leikkipuisto, missä heillä kului useita tunteja erilaisista leikeistä nauttien. Tämäkin puisto oli virikkeellinen ja oivaltava, kuten PlayMobile World. Lapsille varmasti mukavaa vaihtelua Suomen tasapaksusta "Lappset -maailmasta". Saarella oli myös perhospuisto, missä kuljimme kauniiden perhosten keskellä. Palasimme viimeisellä laivalla Immenstadiin Saksan lippu kädessä.

8. päivä / 18.9 Immenstaad ja Meersburg -turnee, 30 km
Tänään ajatelimme ottaa päivää hieman rauhallisemmin, sillä vauhti on ollut aika kova. Ei sillä, että ohjelmaa olisi ollut liikaa, mutta huomenna meillä edessä jälleen ajopäivä, joten päätimme hieman "chillata" rannalla. Ilmakin on jo alkanut näyttämään aurinkoiselta. Lämpötila on ollut reilusti yli 20 astetta. Meersburg jäi mieleen idyllisenä kylänä, jonne voisi joskus vaikka palata. Juuri äsken vielä varmistimme lapsilta matkan sujumista ja he kommentoivat yhteen ääneen että "Matka on mennyt tosi hyvin ja kivaa on ollut". Vanhemmatkin ovat olleet iloisia, sillä lapset ovat nauttineet seikkailustamme silmin nähden. Tästä on siis hyvä jatkaa kohti Alppeja. Huomenna lähdemme klo 11 aikaan ajamaan kohti > 3.000m. Majapaikasta ei ole vielä tietoa, mutta otamme jostakin vuoren rinteelä olevasta gasthaussista majan. Paikka voisi olla vaikka Flims. Sääennusteet eivät tosin lupaa kovin hyvää säätä, joten täytyy vielä katsoa miten etenemme kohti Alppeja. Pahus...

4. Päivä: Sateinen Bamberg

Neljäs matkapäivä oli kovin sateinen ja viileä. Niinpä lähdimme hankkimaan tarvikkeita, jotka vielä uupuivat. Ajoimme läheiseen kaupunkiin nimeltä Bamberg ja se olikin oikein sievän oloinen. Saimme tarvitsemamme tarvikkeet, joista maininnat ansaitsevat käytännölliset Tiptel Walkie-Talkiet eli radiopuhelimet. Näin pystymme pitämään yhteyttä toisiimme tarpeen tullen ja operaattorit jäävät nuolemaan näppejään. Ja tarvetta microkommunikointiin varmasti ilmenee, sillä eksyimme jo Bambergissa toisistamme. Siis Markku lähtee osan lapsista kanssa jonnekipäin ja minä osan kanssa toisaalle. Siinä se jo sitten onkin. Hyvä hankinta siis!

Lisäksi täytyy kateellisena todeta, että Saksassa luomutuotteet ja ns. vihreät elämäntavat ovat hyvin esillä. Reformi-/luomuelintarvikemarketteja ym. löytyy useasta kadunkulmasta. Jopa Burgkunstadin lähimarketissa käydessäni kateus iski. Joka hyllyllä oli Bio-tuotteet merkitty erittäin hyvin ja niitä oli todella useita. Vitsi, kun Tampereellakin...! (ja kylässä on siis n. 7.000 asukasta ja lähialueella yhteensä 15.000)

3. Päivä: Tutustumista Burgkunstadtiin

Lauantai-iltana isäntäväki hemmotteli meitä perisuomalaisella saunalla ja niin oli mukava herätä sunnuntaihin puhtaana ja valmiina tutustumaan hieman Burgkunstadiin. Lähdimme lasten kanssa iltapäivästä kylän ulkopuolella olevalla kukkulalle tutustumaan hieman maisemiin ja luontoon. Ilma oli viileähkö, mutta onneksi ei satanut. Maisemat olivat mukavat. Kukkulat ympärillämme loivat jo etäisen tunnelman etelämpänä siintävistä Alpeista. Hienoa. Uudet rattaat osoittivat heti erinomaisuutensa, kun kuljimme pienillä poluilla. Helpot työntää vaikka kaksikin lasta päällä.

Illalla lähdimme vielä Benkun, Hanneksen ja Julian kanssa käymään paikallisessa pubissa nimeltä Rösla. Lapset olivat jo nukkumassa ja Inge ja Hartmut jäivät heitä vahtimaan. Oli todella hauska jutella poikien kanssa niitä näitä ja verrata erilaisia muistoja esim. heidän Tampereella käynneistään. Pienistä pojista on todellakin kasvanut aikamiehiä, joille olut maistuu ;-)

Myöhemmin muutkin muistelivat mm. Inge kertoi, kuinka olivat vuonna 1979 lähteneet ajamaan kohti Berliiniä tapaamaan Tapsaa, Seijaa, Kallea ja pientä Liisa-tyttöstä. Liisalla oli hotellissa ollut kova itku ja oli pitänyt äkkiä lähteä etsimään ruokapaikkaa. Hassua sinänsä, että nyt täällä kuskataan Eetua ynnämuita samoissa ympyröissä. Hartmut laski, että tämä on minun kolmas kerta heidän luona Burgunstadissa. Alakoululaisena, Interrailaajana ja nyt näin perheen äitinä.

1. ja 2. Matkapäivä: Ensimmäinen ja pisin etappi takana

Saavuimme myöhään perjantai iltana Rostockiin. "Nopeasti unta palloon ja aamulla hyvissä ajoin ylös, aamupalalle ja ulos. Nyt mennään". Ennen varsinaista ajoa päätimme poiketa Warnemundessä, joka oli tosi kivan oloinen paikka. Eetu ja Emilia uivat Itämeressä ja leikkivät kohtuullisen kokoisilla aalloilla noin sisävesien kasvattien näkökulmasta. Sinne voisi mennä uudestaan vaikka kesälomalla. Alkaen kello 11:00 suuntasimme kohti etelää ja alku olikin aika tahmeaa. Ruuhka Itämerellä tuntui vitsiltä, kun pääsimme omakohtaisesti tutustumaan Autobaanan ruuhkiin. Me jonotimme päivän aikana noin kaksi tuntia, jonka aikana etenimme yhteensä noin 20 km. Miten tämä edistyksellinen ja täsmällinen yhteiskunta voi elää tällaisen epäkohdan kanssa? Muuten matka menikin reippaasti vain yhdellä tankkauspysähdyksellä. Lapset olivat todella kiltisti autossa ja missään vaiheessa ei kuulunut autossa kinaa, eikä itkua. Päivän päätteeksi ja 550 km ja 6h30min jälkeen saavuimme Burgkunstadtiin. Liisa oli oikeassa siinä, että Pohjois-Saksa ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta vaalealle skandinaaville, mutta kun pääsimme eteläiseen Saksaan, niin odotukset alkavat olla yhä korkeammalla. Täällä ympäristö alkaa puhuttelemaan ihan eri tavalla.

Nyt lepäämme muutaman päivän täällä Ingen ja Hartmutin luona nauttien heidän vieraanvaraisuudesta ja mukavasta seurasta. Lisäksi perheen pojista Bernhard ja Hannes ovat paikalla. Eetu muisti Benkun hänen Tampereella Epilässä olostaan talvella 06-07, mutta Emilia oli silloin vasta reilu yksivuotias, joten muistikuvia ei enää löytynyt. Tuossa tuokiossa Benkusta tuli kuitenkin lapsosten suosikki, kun hän vähän nosteli ja pyöritteli molempia. Liljalla tosin on hieman hankalammat olot, kun perheen suuret englanninvanhatlammaskoirat (2kpl) ovat hänestä niiiiin pelottavat. Eikä ihme. Kuvittelepa itsesi eteen omaa päätä suurempi karvaturri, joka yrittää antaa jatkuvasti koiranpusuja.

Itämerellä ruuhkaa

Matka etenee hitaasti mutta varmasti ja sää on loistava. Laiva on
tyhjä mutta Itämeri ei. Horisontissa näkyy jatkuvasti 5-10 laivaa. Ne
jäävät jalkoihin sillä olemmehan Superfast. Vielä on meilläkin matkaa
8 tuntia ja x merimailia.

Koepakkaus tehty

Lähtö alkaa olemaan todella lähellä. Vuorokauden päästä olemme jo jonottamassa laivaan Vuosaaressa määränpäänä Rostock. Pakkaaminen on ollut tänään meillä pääteemana, sekä pakkausten ns. koeponnistus autoon. Onneksi lapset pääsivät jälleen hetkeksi Epilään, sekä Teivaalantielle ja näin ollen pääsimme Liisan kanssa keskittymään toden teolla pakkaamisen haasteisiin. Mentaalipakkaaminen oli tuottanut selvästi tulosta, sillä tavarat mahtuivat hienosti Picassoon. Joo ja kävimme ostamassa sitten myös ne kannettavat DVD:t Verkkokauppa.comista. Ostimme kaksi kappaletta rauhan nimissä. Kaikki siis kunnossa ja voimme aloittaa huomenna elämämme seikkailun. Tässä vaiheessa kiitos kaikille sukulaisille, kollegoille ja ystäville. Ilman teidän tukea tämä ei olisi ollut mahdollista. Hasta la vista!

Kalalla Euroopassa?

Kävimme tänään Eetun kanssa harjoittelemassa kalastusta. Harjoitus toteutettiin pilkillä ja uistimella. Tällä tavoin uskoimme täyttävän jokamiehenoikeudet. Todisteena tämä video, jos joku haluaa ottaa kantaa siihen, että olisko tämä harjoitus tarvinnut kalastusluvan. Jos olisi, niin poistan videon. Kalaa ei tosin tullut, toisin kuin edellisellä kerralla. Samalla saimme uuden teeman matkalle - kalastus Euroopassa. Mutta miten muualla EU:n alueella toimii tämä jokamiehenoikeus? No, se nähdään.

Takaumia vuoteen -96

Syksy on minulle mieleistä aikaa. Olenhan syksyllä syntynyt kirpeän syyssään tyttö. Tähän vuodenaikaan on tapana aloittaa jotakin uutta. Vuonna 1996 parikymppisen opiskelijatytön vatsassa nipisteli. Monivuotinen haave opiskella ulkomailla oli toteutumassa. Vuosi yliopisto-opintoja University of Central Lancashiren tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa oli alkamassa. Syksyn kuulaus Tampereen ilmassa johdatteli matkatavaroiden pakkausta ja asioiden järjestelemistä. Silloin lähdin yksin ja sain siltä vuodelta kokemuksia, joita ei rahassa voi mitata. Lisäksi opin tuntemaan sen jännityksen itsensä voittamisesta, kun rohkistaa mielensä ja päättää lähteä kohti tuntematonta. Kuinka unohtumaton vuosi siitä tulikaan.

Tällä kertaa meitä on lähdössä viisi. Mutta jokin tuntuu yhä siltä samalta. Sama kuulaus ilmassa johdattelee minua jälleen pakkaamaan tavaroita ja hoitamaan asioita. Ainoat rauhalliset hetket päivässä koen autoa ajaessa ja mikä riemu siellä vatsanpohjassa onkaan! Taas mennään! Rohkeutta on pitänyt kerätä vähintään kolminkertaisesti, sillä nyt Markun kanssa vastaamme itsemme lisäksi myös lapsista. Mutta silti meidän pitää mennä. Taas on yksi unelma toteutumassa.