Syksy on minulle mieleistä aikaa. Olenhan syksyllä syntynyt kirpeän syyssään tyttö. Tähän vuodenaikaan on tapana aloittaa jotakin uutta. Vuonna 1996 parikymppisen opiskelijatytön vatsassa nipisteli. Monivuotinen haave opiskella ulkomailla oli toteutumassa. Vuosi yliopisto-opintoja University of Central Lancashiren tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa oli alkamassa. Syksyn kuulaus Tampereen ilmassa johdatteli matkatavaroiden pakkausta ja asioiden järjestelemistä. Silloin lähdin yksin ja sain siltä vuodelta kokemuksia, joita ei rahassa voi mitata. Lisäksi opin tuntemaan sen jännityksen itsensä voittamisesta, kun rohkistaa mielensä ja päättää lähteä kohti tuntematonta. Kuinka unohtumaton vuosi siitä tulikaan.
Tällä kertaa meitä on lähdössä viisi. Mutta jokin tuntuu yhä siltä samalta. Sama kuulaus ilmassa johdattelee minua jälleen pakkaamaan tavaroita ja hoitamaan asioita. Ainoat rauhalliset hetket päivässä koen autoa ajaessa ja mikä riemu siellä vatsanpohjassa onkaan! Taas mennään! Rohkeutta on pitänyt kerätä vähintään kolminkertaisesti, sillä nyt Markun kanssa vastaamme itsemme lisäksi myös lapsista. Mutta silti meidän pitää mennä. Taas on yksi unelma toteutumassa.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti