20. matkapäivä (30.9)

Heräsimme pienessä espanjalaisessa kylässä nimeltä Llançà. Ilta oli kulunut mukavasti iltauinnilla Välimeressä lasten kanssa ja syömällä herkullisesti Pescatorissa eli espanjalaisittain kala- ja äyriäisruokiin erikoistuneessa ravintolassa. Eetu oli illan aikana kiivennyt palmun latvaan ja poiminut sieltä muutaman palmunoksan majantekotarvikkeiksi. Palmu oli n. 5 metriä korkea. Onneksi olin selin, kun tämä tapahtui.

Ihmiset ovat muuttuneet kovasti rajan ylityksen jälkeen. Lapset huomioidaan iloisella positiivisella tavalla. Ravintolan emäntä rakensi kaikille lapsille hetimiten korokkeet tuoleihin, jotta heidän oli helppo syödä ruokansa - ruoan, joka oli valmistettu juuri heitä varten. Ruoan jälkeen pöytä täyttyi piirustuslehtiöistä ja kynistä ja samalla kun lapset piirtelivät, saimme Markun kanssa syödä ihanan rauhassa. Samaten samainen ravintolanemäntä oli myös hotellimme emäntä, joka heti aamulla laittoi aulan telkkarin lastenohjelmille. Hotellin siivojatyttökin tuli halailemaan Liljaa ja antoi tälle suukon poskelle. Lilli jäi vähän ihmeissään katsomaan, mutta tuntuu tietävän huomion positiiviseksi ja vain virnistelee ihmisille takaisin. Tämä on jotakin muuta, kuin mihin aiemmissa maissa olemme tottuneet. Ikävä kyllä ihmisten käytöksen kohdalla Ranska ei yllättänyt tälläkään kertaa positiivisesti.

Costa Brava jylhine mereen putoavine jyrkänteineen ja pikku merenrantakylineen on kaunista katseltavaa. Hiekkarannat puuttuvat ja joka kylässä on pieniä pikkukivipohjaisia uimarantoja. Päätimme kuitenkin jättää merenrannan hetkeksi taaksemme ja käydä Figueresissa, missä sijaitsee Salvador Dalin kotimuseo. Pyörähdimme museon lasten kanssa pikavauhtia lävitse, ja hienompana esineenä lapset pitivät timanteista tehtyjä huulia, joiden välissä hohtivat helmistä tehdyt hampaat. Kaikenkaikkiaan dalimaisuus oli lapsista varsin hauskaa. Kellot ovat vääntyneitä, patsaalla on nenän paikalla korva ja toisinpäin - aika lapsenmielistä siis.

Kaasujalkaa kuumotteli ja jatkoimme iltapäivällä Figueresista eteenpäin. Lilja nukahti ja muut katselivat DVD:tä. Rauhallinen kolmetuntinen moottoritietä eteenpäin siivittivät meidän Tarragotan eteläpuolelle. Katsoin kartasta, että moottoritie kaartuu sillä kohtaa hyvin lähelle merenrantaa ja siellä olisi muutama pikkukylä merkattu kartalle. Kaarsimme niistä yhteen - l'Ametlla del Mariin. Kävimme ensin katsastamassa camping-alueen bungalowin, joka osoittutui katastrofiksi. Alueella oli pari aikaisempaa päivää satanut oikein kunnolla ja mutaa oli ihan kiitettävästi. Mökkikin oli aika kamala ja hinta 70€ yö. Kallis siis. Niinpä jatkoimme matkaa ja huomasimme parin kilometrin jälkeen neljän tähden hotellin Amettlamar meren rannalla. Kysyimme sieltä huonetta ja kuulemma hyvin on tilaa. Hinta 80€ yö täysihoidolla (16€/hlö/vrk). No valintaa ei tarvinnyt kauaa miettiä, sillä hotellin pihassa oli upeat kolme uima-allasta, oma yksityisranta, lasten leikkipuisto jne. Ja huoneessa ilmastointi, puhtaat lakanat ja pyyhkeet ja päivittäinen huonesiivous. Niin ja mainittakoon vielä suora merinäköala huoneen parvekkeelta!

Satunnaisen matkailijan päivän mietelause: Aamulla herätessä ei todellakaan tiedä, mihin seuraavana iltana tulee päänsä laskemaan.