Kaarsimme vielä katsomaan maailmannäyttelyn paviljonkeja ja näimme myös Suomen puisen Kalevala-laivan. Tämän jälkeen menimme parkkipaikalle, avasimme kartan ja mietimme, minne lähdemme. Tässä vaiheessa onkin syytä kertoa satunnaisille lukijoille ja muillekin, että matkasuunnitelmammehan ovat radikaalisti muuttuneet. Alunperin tarkoituksemme oli pysähtyä Fuengirolaan ja asustaa siellä tammikuun 2010 alkuun ja sitten tulla kiiruusti kotiin. Erinäisten tapahtumien johdosta, johon kuuluu tärkeältä osalta matkalla olon ja uusien paikkojen bongaamisen mukavuus, olemmekin päättäneet jatkaa matkaa eteenpäin ja olla kotona jo Jouluksi. Tilaamme siis Pohjolaan valkean joulun!
Siispä, minne lähteä? Taidamme mennä kohti itää ja Portugalia ja paikka nimeltä Sagres vaikutti lupaavalta. Sinne siis! Navigaattori antoi ajaksi vaivaiset kolme tuntia ja niin mentiin!
Sagresiin päästyämme jylhä Atlantti löi rantaan mahtavia aaltojaan. Kyllä valtameri on sentään valtameri. Välimeren a
allot jäivät kerta kaikkiaan kakkosiksi. Sagresin hotellitarjonta oli yllättävän laaja ja hinta/laatuerot erittäin suuret - majapaikka olisi löytynyt 40 € ja 240 €:n väliltä. Päädyimme lopulta ihanaan designhotels.com ketjuun kuuluvaan Memmo Baleeira hotelliin, joka oli todella kutsuva. Tähän samaan ketjuun kuuluu myös Helsingin Klaus K, jossa olin pari yötä Liljan kanssa reilu vuosi sitten. Tunnelma oli seesteinen ja sisustus hieman skandinaavinen yhdistettynä kuitenkin portugalilaisilla mausteilla. Pikku perheemme ei tietenkään tavalliseen huoneeseen mahtunut, mutta kahden huoneen sviittiin sen sijaan sovimme ;-) Parvekenäkymät olivat upeat yli Sagresin kalasataman aina kaukaiseen horisonttiin asti. Lisäksi hotelli tarjosi kaikkein tärkeimmät: aamupalan, uima-altaan ulkona, lämmitetyn uima-altaan sisällä ja leikkihuoneen sekä bonuksena saunan (Helon kiuas ja kaikki :-) Tämä kaikki kuitenkin low-seasonin aikaan suomalaisen hotelliyön hinnalla - mielestämme ei paha.Saatuamme huoneen lähdimme heti kävelemään kohti vähän matkan päässä sijaitsevaa ranta-ravintolaa, sillä emme olleet koko päivänä syöneet kunnon ruokaa. Atlannin a
allot loiskivat rantaan ja jouduimme nostamaan rattaat lähes veden varaan, missä hiekka on kovempaa, jotta pääsimme etenemään. Rantabaarissa aika kuluikin sen verran myöhään, että pimeä ehti laskeutumaan. Pimeähän tulee Portugalissa kovin aikaisin - jo ennen kuutta, sillä Portugali on Suomea kaksi tuntia jäljessa ja nyt vielä talviaika verottaa illasta yhden valoisan tunnin. Markku lähti Eetun ja Liljan kanssa rattailla katsomaan rantaan, että pääsemmekö siellä enää nousuveden takia etenemään ja minä jäin Emilian kanssa maksamaan laskua. Ravintolan laitteissa oli jokin vika ja lopulta lähdimme Empun kanssa muiden perään maksamatta laskua. Sovimme maksavamme sen seuraavana päivänä. Rannalla oli aivan pimeää ja Atlannin suuret nousuvesiaallot löivät uhkaavasti rantaan. Onneksi kuu oli noussut ja valaisi kulkuamme. Emilia piti tiukasti kiinni äidin kädestä, kun kiiruhdimme eteenpäin. Nousuvesi nousee - ajatus tuntui tytöstä aika hurjalta, sillä kyseli koko matkan, että miksi se vesi oikein nousee. Lopulta löysimme Markun, kun hän tuikutteli meille tietä led-avaimenperävalollaan. Hieno iltakävely höystettynä ripauksella jännitystä!Hotellihuoneen sängyt olivat kutsuvat kunnon tyynyillään ja huom! pussilakanatäkeillään ja vitsi kun nukuimme hyvän yön! (Meillähän on Markun kanssa myös omat tyynyt matkassa, jotka ovat muuten pelastaneet jo lukemattoman määrän öitä. Tyynyvalikoima ympäri Euroopan hotellien on todella laaja jättityynyistä makkaratyynyihin ja yleesä aina ne ovat joko liian kovia tai korkeita tai muuten vaan hirveitä. Autolla matkustamisen etuja tämäkin.)
Tekstit
2 kommenttia:
Portugali idässä ja Euroopan luoteisin kulma; ei kai tuo ihme että Sevillassa silloin tällöin eksyy ;D
Itään, joopa joo. Tuon luoteen huomasinin, mutta tämän lepsuksen kanssa olen ollut ihan sokea!
Lähetä kommentti