Lauantai 10.10. eli 30. matkapäivä

Perjantai-iltana olimme tehneet uuden strategian asunnon löytämiseksi. Markku oli illalla webistä etsinyt sopivia vaihtoehtoja Marbellan ja Esteponan alueelta ja olimme yhdessä sortanneet ne paremmuusjärjestykseen. Nyt oli minun vuoroni alkaa soitella asunnon omistajia ja hallinnoijia läpi. Muutama puhelu Isoon-Britanniaan alkoikin nopeasti tuottaa tulosta. Tosin näyttö lauantaille oli osalle viikonlopun takia liian nopea, mutta jo klo 17 samaisena päivänä olimme katsomassa erästä apartementosia espanjalainen herrasmies Jose näyttäjänä. Jose olikin varsin hauska tyyppi. Puheli saksaa ja englantia mukavasti sekaisin oli todella leppoisan oloinen kaveri. Lopuksi katsasti vielä takapenkin lapset ja onnitteli Markkua hyvästä suorituksesta. Well done, Bravo. No kämppä sinänsä oli varsin hieno, mutta kaipaamamme merinäköala puuttui. Kiitimme ja totesimme, että maanantaina menemme katsomaan vielä lisää asuntoja ja silloin teemme päätöksen.

Illalla menimme seuraamaan Puerto Banuksen iltaeleganssia. Upeat muotiliikkeet Diorista Jean-Paul Gaultieriin olivat avoinna ja niissä oli jopa asiakkaita. Rantabulevardi oli siis varsin erikoinen, sillä se kulki varsin kapeana aivan niiden upeiden huvijahtien vierellä ja oli siis näitä muotibuotiqueita sekä hienoja ravintoloita täynnä. Ja ihmisiä riitti. Ravintolat olivat aivan täynnä ja jengi nautti lauantai-illan huumasta. Mehän olimme syöneet Liisan herkkupastaa ihan asunnossamme ja ihmettelimme menoa vain sivusta.

Täytyy vielä maintia lasten upea sopeutuminen paikkaan kuin paikkaan. Erityisesti Emilian reipas ja rohkea luonne on osoittautunut erinomaiseksi uusiin kohteisiin mennessä. Hänelle on ihan sama, onko takana oleva auto Ferrari vai vähän edullisempi, kunhan meno on riittävän vauhdikasta ja poseeraus onnistuu! Samaten hän menee luontevasti eteenpäin, tuli vastaan mitä tahansa!