Lauantai 24.10. ja 44. Matkapäivä - Saapuminen Sevillaan!

Lauantai-aamu valkeni aurikoisena ja menimme kymmeneksi viemään asunnon avaimet ja noutamaan "deposit":n eli takuumaksun kämpästä. Englantilainen vuokraisäntämme oli ehdottanut toimittavansa meille depositin shekkinä, mutta sorry, ei me suomalaiset huolita noin vanhanaikasta ja epäluotettavaa maksumenetelmää. Lopulta saimme rahamme ja matka jatkui.

Saavuimme Sevillaan iltapäivän kuumina tunteina. Olin varannut meille huoneiston Apartementos San Andresista jo webin kautta etukäteen ja sen johdosta oli mukava mennä tähän 700 000 tuhannen asukkaan vilkkaaseen kaupunkiin, joka on myös Andalucian itsehallintoalueen pääpaikka. Tomi yritti johdattaa meidät pieniä mutkaisia kujia pitkin määräpaikkaan, mutta se oli aika vaikeaa kiellettyjen ajosuuntien, yksisuuntaisten jne. johdosta. Lopulta pölähdimme aukion laidalle, jossa asuntomme sijaitsi. Aukio on saanut nimensä San Andresin kirkon mukaan, joka sekin siis sijaitsee aukion laidalla. Suuri ihmismassa ympäröi automme hetkessä - olimme päätyneet keskelle hääseuruetta, joka oli juuri purkautumassa ulos kirkosta. Kas, tuolla on morsian ja oho mitkä juhlakuteet tuolla senoralla! Nappasin kameran käteen ja yritin paparazzimaisesti ottaa mielenkiintoisista hiuskoristeista ym. röyhelöistä kuvia. Espanjassahan ihmiset pukeutuvat erittäin huolitellusti ihan arkenakin ja saatikka mikä juhlaeleganssi kansakunnalta löytyy. Wau! Ympäröivä tilanne hieman hermostutti meitä, mutta juhlavieraat senkun kiersivät automme ja jatkoivat matkaa. Sevillassa on totuttu väistelemään ahtaisiin paikkoihin ahtautuneita autoja ja muita kulkuneuvoja, sekä totuttu ihmispaljouteen - sen tulisimme myös me pian huomaamaan.

Lopulta saimme asunnon avaimet ravintola Santa Martasta, joka sijaitsee asuntomme vieressä. Kommunikointi tälläkin kertaa oli mielenkiintoista, sillä suurin osa henkilökunnasta ei puhu lainkaan englantia ja osa hieman. Sana sieltä, sana täältä ja kyllä se sujuu! Sevillassa suurin osa keskustasta on autoilta kielletty ja näin ollen myös katuparkkeja ei juurikaan ole. Meitä neuvottiin viemään auto Espanjan suurimman tavaratoloketju El Corte Inglesin parkkitaloon. No, onnistuimme missaamaan 150 m matkalla tärkeimmän käännöksen vasemmalle ja niin autoparkkia etsittiin lähemmäs tunti. Lopulta se löytyi ja -4 kerroksesta uskollinen Picassomme sai turvallisen lepopaikan neljäksi päiväksi. Saikin oikein lämpöisen sisäpaikan "helvetin esikartanosta" (Markun luonnehdinta autoparkista), missä lämpötila lähenteli suomalaisen saunan lukemia. Tässä vaiheessa seurakunnalla oli jo kova nälkä ja siirryimme hieman ylemmäksi viileämpään + vitoskerrokseen tavaratalon ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Jälleen Suomen ja Espanjan erilaiset tavat tulivat silmiinpistävästi esiin. Täällä vanhemmat tarjoilijamiehet tarjoilivat ravintolassa pöytiin eikä puhettakaan itsepalvelusta, jota suomalaiset tavaratalojen ravintolat tarjoavat. Tosin jokin heidänkin toiminnassaan tökki, sillä ruoan saapuminen kesti kovin pitkään, eikä ollut häävin makuista. Tavaratalon elintarvikeosastolta kävimme ostamassa hieman iltapalaa ja huomasin heti aikamoisen hintaeron aikaisempiin supermarketteihin. Ruoan hinta oli kys. paikassa selvästi korkeampi. Sevilla-lisä siis!

Illalla lähdimme vielä kävellen tutustumaan lähiympäristöön. Mahtava kävellä jo pimenneessä kaupungissa, jossa kuitenkin lämpötila huiteli +26-asteen tietämillä. Ihana lämpö! Itse en olisi etukäteen arvannut, että lämpö kaikenkaikkiaan tuntuu niin nautinnolliselta. Toki päivän kuumina tunteina hakeutuu varjoon, mutta olemme olleet Espanjassa jo niin pitkään, että elimistö on tottunut tähän. Löysimme vilkkaan kävelykatu/puistoalueen nimeltä Alameda de Hercules, jonka varrella oli kaksi hienoa leikkipaikkaa. Toinen niistä oli tavallaan temppu/kiipeilyrata, millaista en ole Suomessa tai muuallakaan nähnyt, mutta toinen näytti jotenkin tutulta. Niinpä, tuttu pohjoisen Lappset-yrityksen telinehän se siinä! Hyvä Suomi!

Sevillan lauantai-illan meno tuntui lopulta meistä liian riehakkaalta. Siirryimme asunnolle ja menimme ajoissa nukkumaan. Toivoimme rauhallista yötä, sillä jostain syystä olimme molemmat, Markku ja minä, nukkuneet kovin huonosti Duquesassa. Johtuiko se sitten huonosta Fengshuista, naapurien äänistä vai Markun mukaan suurista gravitaatiovoimista (uusikuu, vuorovesi), mutta uni olisi nyt tarpeen.