Maanantai 26.10. ja 46. Matkapäivä

Oletteko huomanneet, että Halloween on tulossa? Me Markun kanssa olemme kuulleet tästä hyvin paljon jo ainakin parin viikon ajan. Myös osa sukulaisista on tainnut saada aiheesta osansa puhelin- ja skypekeskusteluissa - Miksi aiot pukeutua? Miten aiot juhlia? No, Sevillassahan meno riistäytyi ihan käsistä. San Andresin aukion laidalla majapaikkaamme vastapäätä oli liike, joka oli erikoistunut juuri eri fiestoihin ja siis myös halloweeniin. Lapset viettivätkin kuolaten kaupan ikkunaan suurimman osan aukiolla viettämästämme ajasta (kauppa näkyy kuvan taustalla). Lisäksi lähes joka kadunkulmassa oli vastaava liike ja mitä hurjempia kauhunaamareita ja irtileikattuja käsiä ym. jäseniä roikkui esillä. Tämän johdosta oli pian selviö, että Sevillasta ei lähdetä ilman Halloween-asuja. Minä kuulemma voisin pukeuta poliisiksi ja Markku palomieheksi. Eetu haluaisi luurankoasun ja Emilia noitaprinsessamekon. Lilja oli ainoa, joka ei vielä esittänyt omaa toivomustaan...

Ennen halloweenasujen hankkimista söimme kuitenkin aamiaista naapuriravintolamme ulkoterassilla. Aamupala sisältyi asuntomme hintaan ja oli aidon espanjalainen, sillä paikka kuhisi espanjalaisia. Se tilattiin ravintolan seinässä olevasta luukusta ja kannettiin itse pöytään. Kahvia, teetä, tuorepuristettua appelsiinimehua, tuore sämpylä joko tomaatilla, kinkulla tai marmelaadilla kera oliiviöljyn tai voin. Nam. Hyvää oli.

Sitten kohti Sevillan ostoskatuja. Parin tunnin kiertelyn ja muutaman tyttöjen kanssa sovituskopissa vietetyn hetken jälkeen voin todeta, että Sevilla on myös hyvä ostosmatkailukohde. Suurella alueella pieniä kävelykatuja täynnä erilaisia kauppoja. Hintataso vaihtelee suuresti, mutta perustuntumaksi jäi, että hintataso on hieman suomalaista alhaisempi, mutta siis yllättävän vähän.

Kiertelyn jälkeen menimme lounaalle ja sitten katsomaan Sevillan kuulua härkätaisteluareenaa. Sisään pääsi ohjatulla kävelykierroksella ja kestokin vain n. yhden tunnin. Siis meille sopiva. Areenalla oli myös aiheeseen liittyvä museo, joka oli ihan hauska. Ehkäpä Liljasta tulee isona taidekonservaattori, sillä kunnostautui erään taulun "siistimisessä" hakkaamalla sitä maasta löytämällään appelsiinilla. Onneksi kukaan (paitsi minä) ei nähnyt, eikä taulukaan ollut taputtelusta moksiskaan ;-) Markkua hieman houkuttelisi oikeaan härkätaisteluesitykseen meneminen, mutta minulle kiitos ei. Olen aikanaan nähnyt härkätaistelu- ja härkäjuoksumeininkiä Pamplonan San Fermin juhlassa ja minulle, "pikku eläintenystävälle", se meininki ei sovi. Liian raakaa ja brutaalia.

Härkätaisteluareenan jälkeen lähdimme etsimään webistä löytämääni internetkahvilaa, sillä piti päästä tulostamaan. Sevillasta ei niitä noin vaan löydäkään ja tämä kahvilakin piti siis etsiä webin kautta. Hyvä kun löytyi, sillä se sijaitsi kyllä katedraalin kulmalla, mutta toisessa kerroksessa, joten ilman tarkkoja kulkuohjeita sitä ei todellakaan olisi löytänyt. Heidän hinnoittelunsa oli muuten hieman huvittava. Käytimme heidän PC:tä n. 5 minuuttia sekä tulostimme neljä arkkia A4:ia. Hinta 0.75 €. Minulle sopii, jos laittavat ensi kerraksi muutaman euron minimilaskutussumman.

Iltapäivästä Emilian haave toteutui. Nousimme hevoskärryihin ja lähdimme 45 min ajelulle ympäri kaupungin. Kopoti kopoti mentiin ja tuumasimme, että kohta on kaikki mahdolliset Sevillan tarjoamat erikoiskulkuneuvot kaluttu läpi ;-) Sightseeingbussi, poljettava auto, hevoskärryt... Mitähän vielä keksisimme. Kuskimme oli hauska ja aika hurja tyyppi. Joka nähtävyyden kohdalla (siis samat nähtävyydet, jotka olimme kiertäneet jo edellisenä päivänä läpi) selitti kovasti niistä jotakin espanjaksi ja Si, Si! vastasimme. Lopuksi matkan päätteeksi nosti vielä Liljan hepan selkään, mutta tyttö ei siitä kauheasti innostunut (siis sama tyttö, joka pelkää Mamman ja Papan pientä Vilma-kissaa).

Ilta jo hämärsi ja lähdimme jälleen ostoskatujen kautta kohti asuntoa. Eksyimme Eetun ja Emilian kanssa espanjalaislähtöisen maailmankuulun Zara-vaateketjun lastenvaateosastolle. Tällä aikaa Markku oli nukkuvan Liljan kanssa kyllästynyt meitä odottamaan ja jatkanut matkaa hieman eteenpäin kaljalle. Lopulta pääsin lasten kanssa ulos kaupasta ja jatkoimme matkaa. Hetken päästä huomasimme olevamme jossakin hieman eksyksissä - tällä kertaa ihan oikeasti. Seikkailimme jonkin aikaan, kunnes lopulta Markku löytyi. Eetua ja Emiliaa selvästi hieman pelotti tilanne, sillä pimeys tuo tilanteeseen oudon tunnelman. Suomessahan kesällä illat olivat ihan valoisia, joten Emiliakin kyseli, että miten me näin yöllä pimeällä ollaan vielä ulkona. Eivät lapsiparat muista, millaiseen pimeytyyn joutuvat, kun tullaan takaisin kotiin.

Markku lähti tässä vaiheessa lasten kanssa kämpille ja minä lähdin etsimään sobre:ta eli kirjekuorta. Sellaisenkin löytyminen voi olla yllättävän vaikeaa suuressa kaupungissa. Lopulta löysin ne ja vielä ruokakaupan kautta äkkiä ruokaa laittamaan. Olemme muuten syöneet reissulla erittäin paljon spagettia ja bolognese - tai tonnikalatomaattikastiketta. Tälläkin kertaa se maistui tosi hyvälle :-) (Spagettia syödään muuten sen takia, että se on ainut "integral" eli täysjyväinen pasta, mitä yleensä joka kaupasta löytyy.)