perjantai 2. lokakuuta 2009

Matkatessa huomioitua...

Ajelemalla läpi Eurooopan näkee ja kokee paljon erilaisia asioita, joita ei välttämättä muuten huomaisi. Luonto muuttuu pohjoisen havumetsistä lehtimetsien kautta välimeren karuudeksi ja palmuiksi. Vuoristoon mennessä havumetsiä nähdään jälleen. Välimerellä ja jo aiemminkin voimme ihailla puskina ja puina kukkia, joita Suomessa pidetään ruukkukukkina. Tämä kaikki on tavallaan suoraan biologian ja maantiedon oppikirjoista. Toisen mielenkiintoisen seikan matkaan tuo ihmisten ja kielten muuttuminen. Tälläkin kertaa en voinut kuin ihmetellä, miten Sveitsissä kieli muuttuu toiseksi n. 30 km:n matkalla. Edellinen kylä oli vielä ihan saksankielinen, kun seuraava olikin jo ranskankielinen. Aika outoa. Mitenkähän ne pärjäävät niiden kaikkien kieltensä kanssa?

Ja sitten ihmisten temperamentti. Saksalaiset ovat vielä niin meidän suomalaisten kaltaisia. Hieman jo enemmän eurooppalaisia, mutta kuitenkin vasta oluthanojen äärellä kielenkannat aukeavat. Ranskalaiset ovat taas ihan oma lukunsa. Chamonix:n tarjoilija kuittasi tämän matkan "Huonoin palvelu"-palkinnon, mikä ei ikävä kyllä edes yllättänyt.

Etelää kohti mennessä temperamentti voimistuu. Perjantai-iltana Orangessa päätimme mennä paikalliseen Mc Donald'siin iltapalalle. Valintaan vaikutti kovasti se, ettei yhdessäkään Suomen hampparipaikassa ole niiiiiin suurta leikkimaata kuin tässä. Markku lähti lasten kanssa leikkimään ja itse jäin täpötäyteen ravintolaan jonottamaan tilausta. Ympärillä pyöri perjantai-iltaa viettäviä ihmisiä, jotka tapasivat toisiaan. Sitä iloisuuden ja riemun määrää! Suomalaiset pääsevät samoihin mittasuhteisiin ehkä kerran vuodessa uuden vuoden juhlimisessa, kun nämä tyypit sinä iltana siellä. Tunsin itseni hieman erilaiseksi, mutta kuitenkin iloiseksi, sillä näemmä ranskalaisetkin muuttuvat erilaisiksi, mitä etelämmäksi mennään.

Nyt olemme saapuneet Espanjaan ja mikä muutos jälleen ihmisissä sekä tavoissa. Siesta tuo todellakin oman lisänsä arkeen varsinkin ei turisti-alueilla. Erehdyimme kysymään nälkäisinä ruokaa klo 16.00 paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Paikan isäntä pyöritteli silmiään ja näytti kylän suurta kirkonkelloa: "Siis kellohan on neljä! Ei tähän aikaan syödä mitään - tähän aikaan juodaan." Ai jaa. No otetaan sitten limpparit. Varovaisesti kysyin, että saisiko lapset jätskit, kun siis jätskihän on syötävää.

Sinä päivänä saimme ruokaa vasta kello 20.30 illalla. Silloinkin odotimme ravintolassa vielä vartin, ennenkuin oli aika. Okei. Maassa maan tavalla, mutta pitää hieman totutella. Ihmiset kuitenkin ovat ihan huippuja. Puhuvat kuin papupadat ja ei muuten meikäläinen ymmärrä hölkäsen pöläystä, kun en ole espanjaa opiskellut. (Mutta ei kuulemma ymmärrä Markkukaan tuon virkamiesespanjansa pohjilta. Joka muuten hetki sitten saadun kommentin mukaan ei edes ole virkamiesespanja.) Minullahan on tuo Venga a Espanja - espanjaa aikuisille - kirja hankittuna, mutta sen tietotaito ei ole itsestään hyllyltä siirtynyt päähän. Toisaalta olen matkan aikana keskittynyt puhumaan saksaa ja ranskaa, joten en ole halunnut sotkea päätäni enää espanjalla. Mutta nyt kirja on avattu ja harjoitukset alkaneet!

Kotona katselin Euroopan karttaa ja tuumailin, kuinka isolta maalta Espanja näyttää. Ajattelin kuitenkin kartan sillä kohtaa vaan vääristävän ja taisi joku minulle tästä samasta aiheesta huomauttaakin. Nyt en ole asiasta enää niin varma. Tuntuu, että olemme ajaneet Espanjan puolella jo aika tovin ja silti olemme yhä vasta Koillis-Espanjassa. Tästä on Alicanteen vajaa 400 km ja sieltä Fuengirolaan on varmaan ainakin saman verran. Markku aina välillä auton ratista kysyy, että missä kohtaa mennään ja olen vastaukseksi osannut vaan kohauttaa olkapäitäni. Että mennään nyt vaan, älä liikoja kysele. Tämä tekee olosta hieman absurdin ja irrallisen. Ajamme eteenpäin päivä toisensa jälkeen päämäärän ollen jossakin edessämme. Päämäärän, joka myös kaikenkaikkiaan tuntuu hieman absurdilta. Mitä siis saavutamme ja milloin? Tärkeintä taitaa olla enemminkin matka, ei niinkään perille pääseminen. (Vaikka olisi siis sinne perillekin kiva joskus päästä ;-)

2 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Mielenkiintoisia ja avartavia kokemuksia taas lisää. Eurooppalaisuus, eurooppalaiset ihmiset - kirjoittamasi perusteella todella monenmoista porukkaa mahtuu maanosaamme! Ei siis ihme, että EU-koneisto välillä yskii yrittäessään tehdä yhteisiä ratkaisuja...

Luetun perusteella Espanja taitaa olla varsin hyvä määränpää matkallenne. Saatte vaan parempaa palvelua, kun on kolme pikku kuninkaallista mukana. :)

Hyvää reissun jatkoa ja ei muuta kuin siestan ja espanjan opiskelua!

LK kirjoitti...

Liisa, sähän olisit voinut kirjoittaa johonkin lehteen kolumnia, kun kirjoitat niin hauskasti :)