Sunnuntai 18.10 ja 38. Matkapäivä, Gibraltar

Gibraltar eli "the Rock" näkyi jo reilu kolmekymmentä kilometriä ennen saapumistamme määränpäähämme. Kohteeseen ajaminen merenrantaa seuraten oli hieno ja tulo lähemmäksi vaikuttava. The Rock oli nimensä veroinen suuri kalliomuodostelma meressä. Gibraltarille asti piti meidänkin matkata ennen ensimmäistä passien tarkistusta. Sveitsiin mennessähän rajapysähdys on tarpeen, mutta siellä ei passeja kysytty. Tällä kertaa kuitenkin hyvin tyypillinen, hieman vatsan kohdalta pyöristynyt, auringon punoittama brittitullimies passimme siis tarkisti. Kun kerroin hänelle, että tänne asti on tultu passeja näyttämättä, hän kertoi, että niinpä: Gibraltar on Britannian alaisuudessa ja kuuluu sitä kautta EU:hun, mutta ei sen sijaan kuulu Schengen-alueeseen. Tämän takia rajamuodollisuudet ovat tarpeen.


Tullin jälkeen ajetaan poikki lentokentän, jossa tällä kertaa ei koneita näkynyt. Gibraltarin kaupunkiin päästyämme (Missä muuten asuu käytännössä kaikki Gibraltarin asukkaat, kaksion saisi kuulemma reilu 700 000 Eurolla.) pistimme auton parkkiin ja suuntasimme Main Streetille, paikan pääkävelykadulle. Ja ihan kuin Britanniaan olisi tullut. Katukiveykset, kaupat, kadunnimet ja kyltit - jopa vessojen lukot ja vessanpöntön vetosysteemit, ovat suoraan britanniasta unohtamatta tietenkään punaisia puhelinkoppeja ja kirjelaatikkobokseja. Se oli suorastaan hullunkurista - brittiläinen pikkukaupunki välimeren auringolla ja säällä maustettuna. Ja lounasta söimme tietenkin aidossa brittipubissa!

Tämän jälkeen lähdettiin autolla kohti the Upper Rockia eli ylöspäin kalliolle. Täällä sijaitsevat alueen päänähtävyydet eli Euroopan ainoat villeinä elävät makiki-apinat sekä eri vuosisatojen aikana kaivetut sodanaikaiset tunnelit. Gibraltarhan on ollut strategisesti hyvin tuulinen ja tavoiteltu paikka Euroopan ja Afrikan rajalla. Vielä nykyäänkään Espanja ei ole tunnustanut Gibraltaria, joten paikalle ajaessa Espanjan puolella ei Gibraltarin tienviittoja näe. Lisäksi Gibraltar on tärkeä satama-alue ja tietysti väylä yhdistäen Välimeren ja Atlantin. Jos oli alkumatkasta Itämerellä ruuhkaa, niin kyllä oli täälläkin!

Apinat olikin aika söpöjä ja jotenkin niin meidän kaltaisia. Makoilivat ja kaivelivat kirppuja toisistaan ;-) Lopulta siirryimme autoon ja kuis ollakaan: Yksi apinoista olisi halunnut paikkani ja hyppäsi auton katolle ja koetti mennä repsikan paikalle. Missäköhän kohtaa paluumatkaa Markku olisi huomannut, että vaimo onkin vaihtunut? Lopulta sain paikkani takaisin ja auton ikkunat ja tuulilasi olivat täynnä apinan sormenjälkiä... Eetu oli siitä iloinen, sillä oli jo aiemmin ottanut meidän muiden sormenjälkiä talteen uusilla agenttitarvikkeillaan.

Sodanaikaiset luolastot olivat myös mielenkiintoiset. Strategisesti oivallinen paikka tosiaan. Aikanaan maitse Gibraltarille pyrkineet viholliset olivat suoraan alapuolella ja todellakin nimensäveroisesti tykinruokaa. Kiinnitin huomiota, että nykyään alapuolella oli hautausmaa. Sattumaako?

Lopulta lähdimme vielä tsekkaamaan Afrikan rantaa Europa pointiin eli Gibraltarin eteläisimpään kohtaan. Sieltä näkyikin sekä Välimeri, että kauempana häämöttävä Atlantti, että Marokon ja Algerian pohjoisosat. Talletimme hienon hetken oheiseen kuvaan ja sen jälkeen lähdin vaihtamaan Lillin kakkavaippaa ;-) Lapset pitävät hienosti juhlan arkena ja arjen juhlana. Elämän suola - kerta kaikkiaan.

Upea päivä. Upea paikka. Ja nähtäävääkin jäi vielä seuraavaa kertaa varten (esim. delfiinit). Suosittelemme!