Sunnuntai 25.10. ja 45. Matkapäivä

Tutustuminen Sevillan nähtävyyksiin lauantaina alkoi lupaavissa tunnelmissa. Odotukset Sevillaa kohtaan olivatkin minulla korkealla, sillä olen kuullut kaupungista kehuja. Lisäksi 1992 Sevillassa pidetyt maailmannäyttely Expo '92 sekä kesäolympialaiset olivat kuulemma nostaneet kaupungin profiilia huomattavasti. Suunnistimme kohti Sevillan kuuluisinta nähtävyyttä Giraldan katedraalia pieniä kaupungin katuja kävellen. Kymmenessä minuutissa olimme perillä ja vautsi, miten hieno se olikaan ja suuri kuin mikä. Ihmisiä oli sunnuntain kunniaksi liikkeellä suuresti ja osa oli myös tulossa/menossa katedraalin jumalanpalvelukseen. Mekin pääsimme pistäytymään katsomassa kirkkoa sisältä käsin.

Lounaan jälkeen päätimme levähtää sighseeing-bussin kyydissä. Lapsista oli superhienoa istua kaksikerroksisen bussin ylemmässä osassa, joka oli lisäksi avomalli. Perheemme täytti bussin koko takapenkin ja niin sitä mentiin. Kaupunkikierros oli tosi hyvä - joskin selostusta voisi vielä kehittää. Ottaisivat vaikka mallia hienosta Riikan nähtävyysajelun selostuksesta. Se tempaisi väkisinkin mukaansa - toisin kuin tämä. Liljakin istui paikallaan keskipaikalla koko tunnin kestäneen kierroksen ja ihmetteli, että missäs sitä nyt ollaan. Kierroksen jälkeen menimme tutustumaan suureen puistoon. Olimme nähneet sen bussista käsin ja se vaikutti hyvältä lasten paikalta. Puisto olikin tosi hieno ja suuri. Palmut ym. eksoottiset puut ja kasvit toivat sinne mahtavan hämyisen tunnelman. Aurinko siivilöityi oksiston välistä kauniisti ja puiston varjoissa lämpötila oli tosi mukava. Puistossa oli lisäksi hienoja itämais-tunnelmaisia rakennuksia ja rakennelmia. Vuokrasimme alueelta "poljettavan auton" ja lähdimme polkemalla tutustumaan puistoon. Tytöt istuivat edessä lasten kori-istuimessa vierekkäin ja mutustivat keksiä. Eetu istui meidän välissä ja me Markun kanssa poljimme. Yht'äkkiä auto kaarsi suoraan tieltä kohti metsikköä. Meinasin pudota penkistä ja käänsin ratista niin vietävästi eri suuntaan. Kääks! No, Markkuhan siinä vain kokeili, onko perhe hereillä ja tämän jälkeen ainakin oli. Minun ratissani ei ollut ohjausvoimaa, se oli vain koriste, joten ratinkääntelyni oli niin sanotusti turhaa hommaa. Tämän jännittävän käänteen jälkeen, ei ollut tietoakaan rauhallisesta puistoon tutustumisesta. Isä-Markku ohjasi autoa minne sattui ja mentiin maastoajoa suurin osa matkasta. Eetusta tämä oli superhauskaa ja nauroi niin, että meinasi penkiltä pudota - vähän niinkuin minä hetkeä aiemmin. Tytöt sen sijaan tyynesti jatkoivat keksiensä mutustelua. Hauska, virkistävä kokemus ja mukava huomata, että Markusta yhä näiden 45. matkapäivän jälkeen löytyy tuota tuttua poikamaista veikeyttä ;-) (Vei vaimoa kuus nolla, niinsanotusti.)

Puistoajelun jälkeen piipahdimme vielä leikkipuistossa muksujen kanssa ja syötiin hieman välipalaa alueen ravintolassa. Sitten olikin aika lähteä sightseeingille. Niin, ihan totta. Hyppäsimme uudelleen sightseeing bussiin ja ajelimme sillä uuden kierroksen. Lapset tykkäsivät jälleen ja saatiinpahan rahoille kunnolla vastinetta - liput oli voimassa 24 h ja sinä aikana sai ajaa niin paljon kuin halusi. Toisella kierroksella huomasikin taas ihan uusia asioita, mitä ensimmäisellä kerralla ei nähnyt. No joo, jäimme kyydistä kuitenkin jo ennen kierroksen päättymistä pysäkillä, joka oli mahdollisimman lähellä majapaikkaamme. Auringon laskiessa ylitimme Canal de Guadalquivir-joen Puente de La Cartujaa-siltaa pitkin. Ja pakko vielä kirjoittaa, että muistan tulevaisuudessakin: lämpö oli oikeesti taas niiiiin ihanaa! Eetu jaksoi hienosti kävellä vielä viimeisen puristuksen vaikka tytöt jo vetivätkin molemmat myöhäisiä iltapäiväunia rattaissa. Illalla Eetu kunnostautui vielä iltapalan kanssa. Väsäsi suurella vaivalla koko perheelle iltapalavoileivät ja söi niistä sitten suurimman osan itse - olivat kuulemma niin hyviä.