Sunnuntai 4.10. eli 24 matkapäivä

Aamu valkeni pilvettömältä taivaalta ja uima-altaan kautta pakkasimme lapset autoon ja jatkoimme matkaa. Loputkin edellisen hotellin eväät oli lopultakin syöty ja koukkasimme paikallisen supermarketin kautta kohti seuraavaa etappia. Niin uskomattamalta kun se kuulostaakin, niin lapsilla tulee n. 2 min auton starttaamisen jälkeen aina nälkä (vaikka olisi suoraan ruokapöydästä lähdetty). Sen 2 min saan nauttia maisemista, jonka jälkeen toimin ruoka-automaattina. Tilauksia satelee kolmesta nälkäisestä suusta, kunnes pienin ensimmäisenä nukahtaa puoliksi syöty sämpylä kädessä. Jossain vaiheessa on yleensä hetki hiljaista, jotta ehdin vilkaista karttaa, sillä navigaattorimmehan ei toimi Espanjassa, emmekä ole vielä törmänneet kauppaan, josta sellaisen Espanjassa toimivan version saisi. Edellisistä asioista johtuen, teimmekin sitten matkan tähän mennessä pahimman ajovirheen. Meidän piti kiitää moottoritietä ohi Cartagenan kaupungin. Mutta sämpylänteko oli juuri liittymän kohdalla pahasti kesken ja hups, olimmekin keskellä Cartagenaa. No ihan kivalta sekin kaupunki näytti tämän meidän kolmen vartin sightseeingin aikana, jonka jälkeen lopulta löysimme saman moottoritien alkupäähän takaisin. Kerrankos sitä meillekin siis ;-)

Pohdimme pitkään, miten jakaisimme lopun matkamme. Almerian kautta Malagaan ja Fuengirolaan vai entä sittenkin Granadan kautta? Päätökseen vaikutti se, että lähestyimme mielenkiintoista erämaa-aluetta. Aluetta, jossa 50-luvulla oli tehty useita lännen western-leffoja alueen todellisen länkkärifiiliksen takia. Tämän johdosta löysimme itsemme Mini Hollywoodista keskeltä aitoa lännen tunnelmaa. Can-can tyttöjen esitys ja oikea pyssyjenpaukuttelu show tyyliin "sheriffit vastaa rosvot" oli ihan hauskaa katseltavaa. Erityisesti Eetu piti paikan menosta. Eetu ja Emilia saivatkin oikein pistoolivyöt ja pistoolit isältään matkamuistoksi. "Piuh, piuh" - Lillikin sanoo, kun jommaltakummalta saa tuo hurjan pyssyn hetkeksi napatuksi.

Illalla seitsemän aikaan oli päätöksenteon aika ja lähdimme vielä ajamaan kohti Granadaa. Almerian ja Granadan välillä menee uusi hyvä tie, jota oli mukava ajaa lännen henkeen todellakin "kohti auringonlaskua". Aurinko nimittäin laski hienosti edessämme Sierra Nevadan vuoristoa vasten värjäten taivaan punaiseksi. (Minä en nähnyt edessämme olevasta tiestä mitään, mutta arvatenkin Markku näki, kun tiellä kerran pysyimme.) Jo pimeän laskeuduttua saavuimme Granadaan ja seurasimme vain alueen ja kaiketinkin koko Espanjan kuuluisimman kohteen Alhambran kylttejä. Paikalle saavuttuamme bongasimme ensimmäisen hotellin Alixares, ja siellä hinta ja laatu kohtasivat, ja päätimme majoittua kahdeksi yöksi.

Päivän satunnaisen matkailijan mietelause: "Jos ajat pahasti harhaan ja hukkaat aikaa, saat ajan takaisin löytämällä hotellin ennätysnopeasti."