Keskiviikko 11.11. ja 61. Matkapäivä - Santillana del Mar

Heräsimme auringon paisteeseen ja Markkukin oli saanut nukuttua pitkästä aikaa kunnon yöunet. Varasin vielä ennen hotellista lähtöä meille seuraavaksi yöksi oikein Parador-hotellin Santillana del Maresta. Soitin ensiksi paradorin varausnumeroon, josta virkailija kertoi yhden huoneen maksavan 98€ aamupalan kanssa ja me tarvitsisimme kaksi huonetta. Se oli liikaa ja etsin vielä booking.comista vaihtoehtoja. No kas, siellähän oli sama Parador, mutta huoneen hinta oli vain 70 €. Tosin tähän ei kuulunut aamupalaa, mutta kolmekymppiä on aika paljon yhden huoneen aamupalasta ja tässä meidän tapauksessa siis olisi yhtensä 60 €. Varasin webin kautta meille kaksi huonetta ja lähdimme matkaan.

Jo Corunasta lähdettyämme jätimme taaksemme Costa da Morten "Kuoleman rannat", jotka ovat kuuluisat hurjista myrskyistään ja karikkoisesta rannastaan. Alunperin tarkoitus oli mennä näitä hurjia rantoja katsastamaan enemmänkin ja käydä kurkkaamassa Finisterreä eli "Maailman lopuksi" kutsuttua asumatonta aluetta. Näillä vesillä on monet laivat haaksirikkoutuneet ja näistä viimeisimpänä Prestige-tankkerin öljyonnettomuus 2002, joka on muuten Tsernobylin onnettomuuden jälkeen Euroopan toiseksi pahin ekologinen katastrofi. Rannathan on putsattu, mutta alueen runsas kala- ja äyriäistalous toipuvat yhä. Joidenkin mielestä Galician alueen taloudellinen toipuminen tulee kuulemma kestämään 25 vuotta.

Mutta Markun sairastamisen takia jätimme siis nämä paikat väliin ja nythän ajelemme pitkin Costa Verdeä eli "Vihreää rannikkoa". Rannikko onkin hyvin erilainen, kuin mitä aikaisemmat. Täällä kasvaa puisia metsiköitä ja on todella vihreää ja kaunista. Maisemassa yhdistyy mielestäni Etelä-Saksan lehtimetsät, Englannin nummet, Costa Bravan kalliot ja pienet hiekkaisat poukamat erittäin kiehtovalla tavalla. Alueen turismi on paljon vähäisempää kuin Costa del Solilla ja lomakeskukset ovat erittäin harvassa. Tiet ovat kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja liekö Espanjan taloudellisia elvytystoimenpiteitä, sillä emme ole missään nähneet niin paljon rakenteilla olevia mielettömän suuria moottoritien siltoja kuin täällä. Todella korkeita ja autot kulkevat todella ylhäällä kunhan valmistuvat.

Näimme kesken matkan Picos de Europan vuorenhuiput ja koska olimme niin lähellä, päätimme lähteä niitä kurkistamaan. Ei jäisi näkemättä, niinkuin kävi Costa Morten kanssa. Markulla on vatsaongelmien lisäksi tullut nyt flunssaongelmia, joten niiden takia päätimme ajella vuorialueen ohitse pienempää maisematietä pitkin, mutta korvien takia emme nousisi sen kummemmin ylös. Tämä suunnitelma osoittautui hyväksi, sillä tie vei meidät hienolle näköalapaikalle, jolta avautui sekä takana oleva Atlantti että edessä näkyvät lumihuippuiset vuoret. Kannatti tulla katsomaan! Emmekä olleet siellä yksin ;-)

Pidimme pikku juoksutauon maisematien varrella ja sitten lähdimme suoraan Santillana del Mariin. Pieni alle parintuhannen asukkaan keskiaikainen kylä oli todella viehättävä ja Parador-hotellimme Gil Blas osoittautui myös keskiaikaiseksi haarniskoineen kaikkineen. Saimme vielä upgradattua huoneemme samaan hintaan kaksihuoneiseksi perhehuoneeksi/sviitiksi, joten ei valittamista. Läksin illalla lasten kanssa kiertelemään pimenevää kylää ja Markku jäi jälleen lepäämään huoneeseen. Kylä oli lasten mielestä pimeän tullen hieman pelottava varsinkin kun olin ehtinyt kertoa pari juttua pimeältä keskiajalta ja olimme kulkeneet vielä kidutusmuseon ohitse. Haimme Markun turvamieheksi ja läksimme syömään. Hyvää ruokaa minulla ja lapsilla, mutta Markulla enemminkin pientä kokeilua, josko vatsa ruoan kestäisi. Huomenna on tarkoituksena mennä katsomaan kylän lähettyvillä sijaitsevaa Eurooppalaisittain huomattavinta alkuihmisen kotiluolastoa Caves de Altamiraa.