Maanantai 23.11. ja 73. Matkapäivä

Aamu valkeni sateisena ja olimme jo aikaisin jalkeilla, sillä asunto tuli luovuttaa klo 10.30. Tarkoitus oli käväistä vielä kurkkaamassa Sablonasin aluetta ja käydä juomassa aamuteet, mutta sateen vuoksi vain kurvasimme aluetta katsomaan ja jatkoimme matkaa. (Olimme muuten nähneet sen myös eilisen kiertoajelun aikana.) Päätimme lähteä sateisen ilman vuoksi suoraan kohti Hollantia ja heidän patojaan. Deltawerken-patojen rakennushanke alkoi 1950-luvulla suuren tulvan jälkeen, jossa kuoli parisen tuhatta henkeä ja aineellinen tuho oli erittäin laaja. Patohanke saatiin päätökseen vasta vuonna 2002. Hanke on monien insinöörien mukaan verrattavissa nykyajan seitsemään ihmeeseen, jonka ihminen on toiminnallaan luonut. Padot pitävät Atlantin aallot loitolla ja suojaa siis merenpinnan alapuolella sijaitsevaa kansakuntaa ja sen hallinnoimaa maaperää.

Tuulimyllyistään Hollanti tunnetaan ja se kävi nopeasti rajan ylityksen jälkeen selväksi. Tosin ne olivat täälläpäin maata näitä suuria, uusia energiantuottajia, mutta näimme myös muutaman pienen vanhanajan "kunnon" tuulimyllyn. Niitä näkisimme luultavimmin lisää Pohjois-Hollannissa, missä niitä kuulemma enemmän sijaitsee. Ajoimme kohti pato-aluetta todella huonossa säässä - satoi ja oli harmaata, mutta Delta-alueen alkaessa yhtäkkiä kirkastui ja saimme ihmetellä aluetta auringon paisteessa. Padot olivat todella vaikuttavat ja todellakin aikamoinen rakennelma. Ilman näitä rakennelmia, suuri osa Alankomaista olisikin jo veden valtaama. Alankomaita pidetäänkin yhtenä ilmastonmuutoksesta eniten kärsivänä yksittäisenä maana.

Tämän jälkeen pitikin pitää pohdintatuokio, että minne seuraavaksi. Päiviä on jäljellä enää muutama, sillä lauantain vastaisena yönä hyppäämme Rostockissa laivaan kohti Helsinkiä ja koti-Suomea. Näillä näkymin olemme siis kotona sunnuntaina. Torstaina pitää olla jo Lybeckissä, sillä siellä aukeaa tällä viikolla joulutori ja se on ehdottomasti näytettävä lapsille. Mikä sen parempi joulunodotuksen avaus! Eli meille jää aikaa kolme yötä ja matkaa Lybeckiin on vielä satoja kilometrejä. Mennäkö siis Haagiin, Amsterdamiin, vai lähteä katsomaan pohjoisemmaksi, kuinka moottoritie ylittää siellä sijaitsevan padon, vai ajaako nyt pidempi legi kohti pohjois-Hollantia ja olla sitten Groningenissa kaksi yötä. Näin ollen Saksassa voisimme olla sitten toiset kaksi yötä. Tuumaustauon tuloksena päätimme ottaa viimeisen vaihtoehdon, sillä Amsterdamissa molemmat olemme aikaisemmin käyneet, yksi yö Haagissa on turhan lyhyt aika, emmekä ehtisi "patomoottoritielle" ennen pimeää. Näin ollen päätös oli itseasiassa harvinaisen selvä.

Saavuimme Groningeniin illan pimeydessä, mutta hämäryydestä huolimatta kaupungin keskusta näytti todella hurmaavalta. Keskusta-alue oli pyhitetty jalankulkijoille ja pyöräilijöille ja kaikkialla oli kauniita piparkakkutaloja. Ei muuta kun hotellin etsintään, jotta pääsemme tutustumaan kaupunkiin lisää. Pyöräilijöitä oli muuten erittäin paljon. Niitä tuli joka suunnasta ja autoilijat olivat todellakin kakkosia. Pyörätiet olivat hyvin merkattuja ja todellakin se oli kovin suosittua, eikä ihme, sillä Hollantihan on kuuluisa pyöräilymaa pannukakkumaisen lättänän maastonsa ja varmasti myös hyvän aluesuunnittelunsa ja liikennesääntöjen (pyöräilyä suosivia) takia! Voi kun Tamperekin lopettaisi sen ikuisesti jatkuvan depatin pyöräteistä ja kaupunkiratikasta ja tarttuisivat tuumasta toimeen ja rakentaisivat nämä ekologiset ratkaisut tulevaisuuteen panostaen.

No niin. Siis jouduimme hakemaan hotellia liian kauan. Kävimme muutamassa, mutta useassa tarjottiin kahta huonetta ja yhdessä oli perhehuone lähes kahden huoneen hinnalla. Vettä satoi ja sukkanikin olivat jo litimärät. Lopulta päädyimme ironisesti samaan hotellin, jossa olimme ensimmäisenä käyneet ja otimme sitten kaksi huonetta. Onneksi saimme edes aamupalan lähes kaupan päälle, mutta silti yöpymisen hinta nousi kovimmaksi koko matkalla. Hotellin aula oli viihtyisä, mutta huoneet ihan peruskauraa. Wifikin olisi maksanut erikseen, mutta saimme huoneet ensimmäisestä kerroksesta, johon ylettyi aulan ilmainen verkko.

Lähdimme illasta vielä tutustumaan hieman kaupunkiin ja etsimään ruokapaikkaa. Pyöräilijöitä oli yhä liikkeellä paljon, kaupungissa oli useita viihtyisän näköisiä baareja ja ravintoloita sekä yleiskuva oli erittäin siisti ja kutsuva. Löysimme kivan amerikkalais-meksikolaisen ravintolan, josta tarjoilijan ohjaamana löytyi vielä leikkipaikka lapsille. Täydellistä! Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja lapset viihtyivät. Lisäksi tähän mennessä kaikki tapaamamme ihmiset ovat puhuneet todella hyvää englantia, olleet erittäin ystävällisiä sekä hauskan kiinnostuneita meistä. Onko kyseessä sattuma vai jatkuuko sama linja - se selvinnee seuraavan parin päivän aikana!

P.S. Hollantilaiset ovat todella pitkiä ja suurikokoisia ihmisiä. Pitkiä kukkakeppejä käveli ohi ja Markun mukaan lentopallo on maassa suosittu laji. Lisäksi hotellimme kylpyhuonekin on mitoitettu pitkille - lavuaarin reuna on suurinpiirtein leukani korkeudella. Pese siinä sitten hampaita! ;-)