Perjantai 13.11. ja 63. Matkapäivä

Baskimaan pääkaupunki vaikutti mielenkiintoiselta kaupungilta. Siellä asustaa 350 000 asukasta, mutta ympäröivät alueet mukaanlukien asukkaita on n. puolisen miljoonaa. Ihmiset vaikuttivat muutenkin hieman erilaisilta kuin muualla espanjassa. En tiedä, johtuuko se juuri baskien omasta kulttuurista ja kielestä, johon alueella ei voi olla törmäämättä. Jos oli portugalilaiset paljon tummempia ja ikäänkuin "etelä-amerikkalaisia" verrattuna espanjalaisiin, niin baskit ovat jotenkin persoonallisempia ja vähemmän temperamenttisia kuin espanjalaiset. (No joo, olipas todellinen syväluotaus kansojen ominaisuuksiin näin suuren ja syvällisen kahden päivän baskikokemuksen omaavana ihmisenä... ;-) Joka tapauksessa muutaman vanhemman baskiherrasmiehen ainakin tunnistin heidän alueelle tyypillisestä baskeristaan. Ilmankos Tapsa-pappa tiedustelikin, saisiko hän mahdollisesti tuliaisena uuden päähineen, kun olisi kuulemma tarvetta.

Bilbaoon tutustuminen sai kuitenkin uuden käänteen, sillä Emilia oli herännyt yöllä kovaan päänsärkyyn ja aamulla huomasimme, että hänkin oli kuumeessa. Liljan kuume oli kuitenkin jo aamuun mennessä rauhoittunut ja hän oli vain muuten huonovointinen. Lisäksi Markku oli saanut jälleen ravata yön vessassa ja totesimme, että nyt (viikon sairastamisen jälkeen) pitää päästä lääkäriin - Bilbaon tunnetuimpaan maamerkkiiin Guggenheimin museoon tutustuminen jäi siis tuonnemmaksi. Kyselin respan tytöltä, saisiko lääkäriä huoneeseen ja hän yrittikin soitella jonnekin tuloksetta. Näin ollen hän ehdotti, että menisimme ihan lähellä olevaan "Centro Saludiin" (kuvassa), missä löytyisi lääkäri ja lisäksi myös lastenlääkäri. Lisäksi aulassa ollut vanhempi Senora ilmoitti, että hän voisi lähteä mukaan oppaaksemme. Ikävä kyllä rouva ei puhunut lainkaan englantia, mutta respan tyttö käänsi hänelle perheemme oireet.

Puolen päivän maissa lähdettiin matkaan ja tässä vaiheessa Emilia jaksoi enää istua rattaissa ja nukkua. Kuume oli noussut oikein kunnolla. Lilja sen sijaan puhkui intoa, joten hänestä kuume oli selvästi taittunut. Paikallinen terveyskeskus löytyi kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ja rouva selvitti tiskillä asiamme, mikä oli erittäin hyvä, sillä terkkarin henkilökunnasta ei kukaan puhunut englantia. Eurooppalaiset sairaanhoitokortit olivat tarpeen, sillä niitä kysyttiin heti ja niiden avulla olemme EU:n jäsenmaan asukkaina oikeutettuja saamaan Espanjan julkisen terveydenhuollon palveluja. Ja hyvä palvelu olikin. Markku pääsi saman tien lääkärin puheille ja tämä lääkäri oli myös englanninkielentaitoinen. Minä jouduin lasten kanssa odottamaan vartin, jonka jälkeen pääsimme heti kokeneen oloisen lastenlääkärin vastaanotolle. Lääkäri tutki molemmat tytöt huolellisesti ja teki sellaisia lisätestejä, joita en ole Suomessa lääkärien nähnyt tekevän. Lisäksi otti Emilian nielusta näytteen ja teki samantien pikatestin, josta selvisi, ettei tytöllä ole angiinaa. Suomessa meiltä ei keltään ole tätä muuten koskaan tehty. Lääkäri puheli vain, että paras tarkistaa, jotta tiedetään, onko antibiootin tarvetta. No tähän mennessä oli onneksi selvinnyt, että mukanamme oleva rouva osasi puhua saksaa ja niin olimme löytäneet hänen kanssaan yhteisen kielen, mikä helpotti kanssakäymistä suuresti. Hän käänsi lääkärin jutut minulle ja onneksi monet espanjan sanat ovat samankaltaisia saksan, ranskan tai englannin kanssa, joten lääkärin espanja ja rouvan saksa yhdistettynä minun ymmärrykseeni, niin selvän sain. Lääkäri määräsi tytöille kuume- ja särkylääkettä ja antoi lisäksi tarkat ohjeet, missä tapauksessa pitää tulla huomenna takaisin. (Huom! Paikka oli auki lauantainakin, mutta silloin vain kiireellisiä tapauksia varten. Ja tämähän ei ollut ensiapu, vaan terveyskeskus. Montako terveyskeskusta Suomessa on lauantaisin auki?) Ja tämä kaikki siis ilmaiseksi. Vau. Ei ole turhaan Espanjan julkista terveydenhuoltoa kehuttu. Rouva ohjasi meidät vielä lähimmälle aukiolevalle apteekille ja niin saimme lääkkeemme. Omavastuuksi jäi vaivaiset 6 € eli täällä myös lääkkeistä korvataan suuri osa. Tässä vaiheessa pyysin rouvaa kiitokseksi kanssamme lounaalle, mutta hän kiitti kohteliaasti ja sanoi, että mukava kun pystyi olemaan avuksi ja jatkoi matkaa!

Menimme läheiselle Plaza Nuevolle syömään tapaksia ja nauttimaan kauniista auringonpaisteesta. Ilma on nimittäin jälleen lämmennyt ja mittarissa on parisenkymmentä astetta. Emilia-rukka nukkui rauhallisesti rattaissa. Sitten lähdimme koko porukka lepäämään hotellille. Minä lähdin vielä illasta pariksi tunniksi ostoksille, sillä vanha kaupunki pursui ihania vaatekauppoja. Sitten vielä myöhäiselle illalliselle koko porukka. Vähän raskasta muuten odotella Espanjan illaisaikaa, joka alkaa vasta 20.30. Siinä ehtii nälkä kurnia moneen kertaan.