Perjantai 20.11. ja 70. Matkapäivä - Saapuminen Brysseliin

Heräsimme B&B-hotellista kolmisenkymmentä kilometriä Lillestä. Alkuperäinen tarkoitus oli käväistä katsomassa Lillen keskustassa jo alkuviikosta avattua joulutoria, mutta havaitsimme aikataulun liian tiukaksi, jos aikoisimme samaisena päivänä ehtiä myös ennen perjantai-ruuhkia Brysseliin. Olimme aamulla varanneet Brysselistä keskusta-asunnon apartmentsapart.comista, joten suurkaupunkiin oli mukava mennä. Lisäksi kaupungissa asuu tuttuja, joiden kanssa sovittiin viikonloppuun sijoittuva tapaaminen.

Tutustuminen tähän "Euroopan pääkaupunkiin" sopii mielestämme todella hienosti tähän matkamme loppusuoralle. Olemme nähneet elämää ympäri Euroopan, mutta nyt näemme paikan, jossa meidän kaikkien elämään vaikuttavat päätökset tehdään!

Pääsimme Brysseliin ajoissa ja ajelimme lähelle paikkaa, josta saisimme asuntomme avaimet. Kävimme lounaalla vaihteeksi thaimaalaisessa ravintolassa ja olipa hyvää ruokaa. Eetukin söi jopa erikoisen alkukeiton hyvällä ruokahalulla, vaikkakin tyttöjä uudet maut hieman ihmetyttivät. Tämän jälkeen saimme asunnon avaimet ja Markku meni lasten kanssa odottamaan minua autoon, kun käväisin kaupasta ostamassa viikonlopun ruokatarvikkeet (yllättäin kaupasta nimeltä Lidl - se ei sitten jätä meitä rauhaan ;-). Yritimme toimia ripeästi, sillä ikävä kyllä, Eetulla oli ruokahalusta huolimatta alkanut kuume jälleen nousemaan, joten pojan piti päästä äkkiä lepäämään.

Asuntomme sijaitsi loistavalla paikalla lähellä Kuninkaanlinnaa, Avenue Louisaa sekä Sablonin aukiota. Tosin näitä emme päässeet vielä perjantai-iltana katsastamaan, sillä piti ruvea metsästämään Eetulle lääkäriä. Soitin päivistysnumeroon tuloksetta, mutta ystävämme Anu auttoi meitä, sillä tiesi parin suomalaisen lääkärin numeron, jotka tekevät myös kotikäyntejä. Mutta valitettavasti näin perjantai-iltana lääkärit eivät olleet tavoitettavissa. Miksi meidän perheenjäsenten pitää muuten aina sairastua viikonloppua vasten? Vieraassa maassa on ihan riittävän vaivalloista hommata lääkäriä arkena, saatikka sitten viikonloppuna! Ensi kerralla toivon, että lääkäri pitää hommata maanantaiaamuna klo 10. Lopulta soitin neljänteen vai viidenteen eri numeroon ja yllättäin asiat alkoivat sujumaan. Virkailija kysyi minulta osoitteen ja Eetun tiedot ja sanoi, että lääkäri saapuu puolen tunnin kuluttua. Puolen tunnin kuluttua ovikello soi, ja siinä hän seisoi: ilmielävä, hyvää englantia puhuva lääkäri! Hienoa! Hän tutki Eetun ja onneksi kaikki oli hyvin. (Olin nimittäin lukenut sikainfluenssan oireista (mitä siis jo Espanjan lääkäri epäili meillä kiertävän), että jos kuume ja oireet helpottavat, mutta alkavat sitten uudelleen, tulee ottaa välittömästi yhteyttä lääkäriin, ja näinhän Eetulla kävi. Kuumettakin oli parhaimmilaan reilu 38 astetta.)

Lopuksi oli vielä pakko sanoa lääkärille, että tämä tilanne tuntuu ihan samalta, kun katsoisi elokuvaa tai TV-sarjaa, jossa lääkärit tekevät aina kotikäyntejä. Tämä siitä syystä, että Suomessa lääkärit eivät koskaan tule kotiin - they never come home. Really, vastasi lääkäri ja tuumasi, että tämä on siis "science fiction in Finland". Naulan kantaa! Ikävä kyllä asia on juuri niin. Maksoimme lääkärille käynnistä 60 € ja pääsimme rauhallisin mielin nukkumaan, muuten todella hienoon kahden makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön kämppäämme.