Sunnuntai 1.11. ja 52. Matkapäivä - Sintra

Sunnuntaina jatkoimme matkaa kohti Sintraa. Kaupunkia, joka on kuulu kauniista linnoistaan ja palatseistaan. Matka sujui rattoisasti, sillä tiet olivat todella tyhjiä - kunnes saavuimme Lissaboniin. Liikennettä oli yhtäkkiä neljällä kaistalla ja hieno jono tietulliin. Loppujen lopuksi Tomi ohjasi meidät perille vallan mainiosti ja pian jo katselimmekin todella kaunista Sintran vanhan kaupungin kylää. Löysimme pian turistitoimiston ja siellä meitä auttoi erittäin ystävällinen virkailija, joka soitteli muutamaan majapaikkaan löytääkseen meille kohtuuhintaisen yösijan. Kysyessäni internet-yhteyttä hän hoksasi vielä erään paikan nimeltä Casa de Valle ja kun vielä lisäksi tajusi, että olen Suomesta, niin johan puna kohosi tämän mukavan rouvan poskille. Nimittäin majatalon pitäjä oli myös Suomesta ja sepäs vasta oli tästä rouvasta hauskaa!

Menimme katsomaan paikkaa ja ystävällinen, suomalainen Virpi riensi avaamaan portin. Portin takaa paljastui piha kauniine taloineen ja meidän huoneemme oli kivan sisäpihan ja leikkimökin kohdalla. Ylhäällä rinteessä näkyi Quinta da Regaleira-palatsi. Muut linnat ylempänä kukkuloilla eivät näkyneetkään, kostean ja sumuisen illan takia. Maisema oli kuitenkin todella kaunis - suorastaan taianomainen. Allamme aukeni vielä suuri puutarha ja kauempana alapuolellamme näkyi Sintran ympäristöä. Atlantille on tästä vain muutama kilometri. Sintran keskustassakin on kyltti "Praya":lle eli rantaan. Lapset ihastuivat pihaan heti - kerrankin tilaa leikkiä ja kun vielä löytyi muutama pallopeli ja maila sekä sängyn alta jättilaatikko dublo-legoja, niin voilà. Markkukin ihastui alueeseen, ei kuitenkaan legojen takia, vaan jo aikaisemmin mainitsemani leikkimökki oli perheen lasten kasvettua muutettu majatalon asukkaiden käyttöön internet-pisteeksi. Siellä voisi Markku tehdä rauhassa töitä. Tämän ihanuuden lisäksi ilmainen wifi toimi huoneessamme. Ystävällinen emäntä suositteli meille myös muutaman kohtuuhintaisen ja lapsiystävällisen ravintolan, joista yhteen suunnistimme illan jo pimettyä. Sintran vanha kaupunki, joka siis on suoraan yläpuolellamme suuren jyrkän mäen jälkeen, oli alkanut jo hiljetä turisteista, mutta muutama lahjatavara- ja käsityöpuoti oli vielä avoinna. Löysimme perinteikkään ja pienen ravintolan nimeltä Tulhas ja saimme vatsamme täyteen maittavaa ruokaa. Lopuksi me vanhemmat saimme vielä digestiiviksi lasilliset Portviiniä. Nam. Palvelu oli lapsiystävällistä. Nuori tarjoilijamme ei välittänyt, vaikka lapset alkoivat illan edetessä riehaantua ja suorastaa tökkivät tarjoilijaa mukaan leikkiin. Hän vain tökki takaisin. Paluumatka sujuikin sitten kunnon sateessa, mutta seuraavaksi päiväksi pitäisi kuulemma kirkastua.

Pitäisiköhän muuten käydä Porton kautta ja lastata auto täyteen Portviiniä, kun se nyt vain sattuu olemaan lempparijälkkäriviinini Madeiran ohella. Toisaalta Madeiran saarikin on kuulu kauneudestaan, menisiköhän sinne lauttoja, jos tankkaisimmekin auton Madeiralla?