Sunnuntai 8.11. ja 58. Matkapäivä - Santiago de Compostela

Uskomatonta, mutta Markku-rukka joutui ravaamaan vessassa vielä toisenkin yön. Tällä kertaa myös minä heräilin hänen kulkemiseensa ja Liljan kitinöihin, vaikka olin edellisen yön nukkunut kuin tukki. Jännitimme aamulla, pääsemmekö lähtemään Markun voinnin takia eteenpäin, mutta taisi Markku ottaa suomalaisen sisun käyttöön, kun ei meidän kovan onnen hotellissakaan oikein kiinnostanut enää olla. Päätimme jättää Douro-joen laakson väliin ja suunnata suoraan kohti pohjoista ja Espanjaa. Navigaattori sai päätepisteekseen Corunan, mutta vasta mielenkiintoisen pyhiinvaelluspaikka Santiago de Compostelan jälkeen.

Santiago de Compostela keräsi jo 1100-luvulla yli kaksi miljoonaa pyhiinvaeltajaa vuodessa katsastamaan pyhän Jaakobin viimeistä leposijaa. Pyhä Jaakob on aikanaan ollut voittoisa erinäisissä uskonpuhdistus-sodissa ja kokenut marttyyrikuoleman retkillään ja niin hän on ymmärtääkseni saavuttanut tämän muistellun asemansa. Toinen vaelluksen suosioon vaikuttanut seikka lienee uskomus, että tänne vaeltaakseen saa kaikki syntinsä anteeksi. Pyhiinvaellusreitti eli "Camino de Santiago" lähtee Ranskasta ja päätepisteenä siis Santiago de Compostela. Saavuimme kaupunkiin reilun tunnin ajon jälkeen ja tuntui muuten hyvältä palata Espanjaan. Saimme auton parkkiin pyhiinvaeltajien päätepisteen eli Katedraalin tuntumaan ja läksimme lounaalle. Tämän jälkeen olikin hyvä tutustua itse Katedraaliin ja sen edessä olevaan suureen aukioon. Aukion laidalla sijaitsee Katedraalin lisäksi vanha pyhiinvaeltajien majatalo, joka toimii nykyään parador-hotellina. Näimme myös joitakin pyhiinvaeltajia, jotka rinkkoineen olivat päässeet päätepisteeseen. Olisi ollut kiva tietää, mitä heidän mielessään liikkui rankan taipaleen jälkeen. Ainakin olivat kovin vakavan oloisia. Yhden pienen pyhiinvaeltajan kanssa pääsimme myös juttusille, kuten oheisesta videosta voitte todeta.



Corunaan pääsimme juuri valoisaan aikaan. Mukava muuten, että olemme myös taas Espanjan ajassa - tuntui, että heti tuli iltaan tunti valoisaa aikaa lisää. Muutaman harharetken jälkeen löysimme edullisen ja mukavan ahtaan kolmen sängyn huoneen (60 €), johon pienen leikkipuistoriehumisen jälkeen ahtauduimme. Päivän päätti pieni huvittava juttu, sillä olin tilaamassa elämäni ensimmäistä kertaa huonepalvelusta iltapalaa huoneeseen, mutta juuri tämän hotellihuoneemme puhelin oli mykkä. Ei auttanut, kun lähteä respaan asiaa selvittämään. Miten osasikin juuri tämä puhelin olla rikki? Nauratti niin respassa, että taisi poika pitää minua vähän päästä pehmenneenä...