Tiistai 3.11. ja 54. Matkapäivä

Päätimme jäädä Sintraan vielä yhdeksi yöksi, sillä paikassa on niin paljon nähtävää, ettei yksi päivä riittänyt meiltä kuin alkuun. Tiistaina lähdimmekin sitten reippain mielin kohti vuoren huipulla sijaitsevaa Penan linnaa ja puistoa eli "Parque e Palacio de Penaa". Linna ja sen puisto sijaitsevat Sintran korkeimmalla kohdalla ja sieltä on upeat näköalat yli mantereen aina kauas Atlantille saakka. Linnan puistoalue oli mielenkiintoinen. Kuningas Fenrdinand 2 on joskus aikanaan saanut ns. kuningasidean ja päättänyt luoda puistosta jotain aivan uutta, joka yhdistäisi trooppisen ja keski-eurooppalaisen alueen kasvit. Näin metsästä on tullut erikoinen sekoitus näiden seutujen kasveja. Mieleen tulee alkumatkan Saksan tuuheat lehtipuumetsät ja sitten siellä täällä kasvaakin palmuja. Linna oli myös vaikuttava. Huoneissa oli jäljellä aikalaisten (eri kuninkaiden ja kuningattarien) huonekaluja ja tavaroita ja niitä sai katsella kävelykierroksella linnan sisällä. Liljalla tosin oli tälläkin kertaa vauhti päällä, joten aika vaudikas kävelykierros siitä syntyi. Lisäksi linnan upeat korkealla sijaitsevat terassit ja tasanteet olivat upeita, mutta mataline tai olemattomine kaiteineen aikamoisia vaaranpaikkoja lapsille. Kannatti kuitenkin käydä ja varsinkin kun mäen päälle ja takaisin pääsi pienellä junan näköisellä bussilla niin mikäs siinä. Alastulon jälkeen menimme Penan puistoon syömään eväitä. Lapset saivat leikkiä ja juoksennella vapaasti ja eväät maistuivat hyvälle. Sitten syötiin vielä jätskit ja lähdettiin käveleen kohti seuraavaa kohdetta nimeltä Maurien linna, "Castelo dos Mouros". Tämä linnake oli hyvin erilainen ja huomattavasti vanhempi kuin edellinen. Linnan jäljellä olevat kiinanmuuria muistuttavat muurit kohosivat jylhinä kallion laella ja paikka oli aika hurja. Lasten kanssa kiipesin toiseen säilyneistä torneista ja niin korkealla oltiin, että huimasi kovasti. Huomasimme toisen tornin päällä tutun näköisen lipun - ihan kuin Suomen lippu olisi liehunut linnan korkeimmalla kohdalla, mutta taisi todellisuudessa olla vain jonkun vanhan ritarin lippu ja vain muistutti meidän siniristiämme.

Iltapäivästä muut odottivat autossa, kun minä kävin vielä puolessa tunnissa kiertämässä Sintran vanhan kaupungin keskustassa sijaitsevan Kansallispalatsin eli "Palacio National de Sintra". Olin lukenut, että siellä olisi hienoja vanhoja kaakeliseiniä ja ne oli nähtävä. Linna sinänsä ei ollut niin vaikuttava kuin edelliset, mutta kaakelit ihan näkemisen arvoiset. Täällä Portugalissahan käytetään kaakeleita vielä enemmän kuin Espanjassa. Talon sisä- ja jopa ulkoseinät voivat olla kaakeleista ja yleensä ne ovat hyvin koristeellisia tai niihin on maalattu jokin maisema tai tapahtuma. Portugalissa kaakeileiden yleinen väri on valkosininen. Hienoja ja jotakin, mihin ei törmää koti-Suomessa.

Yritimme jälleen etsiä Virpin suosittelemia ruokapaikkoja ja löysimmekin pari. Ikävä kyllä olimme vaan liikkeellä juuri "väärään" aikaan. Nimittäin täälläkin, kuten Espanjassa, ravintolat tarjoilevat ruokaa vain lounas ja illallisaikaan. Välissä on muutaman tunnin rako ja me olimme juuri siinä. Onneksi löysimme Pizza Hutin ja ruoka maistui.

Emilian kanssa käväsimme vielä ihanassa pikku-putiikissa nimeltä Loja Po de Arroz, mikä oli täynnä kaikenlaista alueen käsityötä ja pientä ja sievää. Emilia on selvästi jo nelivuotias, sillä osaa jo hienosti käyttäytyä kaupoissa ja katsella tavaroita. Lisäksi osaa arvostaa söpöjä pikku asioita, niinkuin tuossaiässä kuuluukin!