Torstai 12.11. ja 62. Matkapäivä - Caves de Altamira ja Bilbao

Heräsimme aamulla Emilian kanssa ennen muita ja hipsimme etsimään kylän supermercadoa aamiaista ja iltapäivän eväitä varten. Aurinko paistoi ja oli ihana ilma. Sopivan lämpöistä, jotta tarkeni ilman takkia (+20), ja samalla mukavan syksyistä, sillä täällä on hieman ruskaa ja puista osittain lehdet jo pudonneet. Kun saavuimme takaisin, nälkäinen perhe odotti ja väänsin heille pikapikaa aamupalan.

Sitten hyppäsimme autoon ja parin kilometrin jälkeen olimme jo Altamiran luolastolla. Varsinaiseen luolaan ei pääse, mutta museon yhteyteen on rakennettu luolaston täydellinen kopio. Täydellinen siten, että luolamaalauksissa, mitä luolassa on siis erittäin runsaasti, on käytetty jopa samoja ainesosia kuin aikoinaan. Lisäksi kopioon on sijoiteltu aidosta luolasta löydetyt esineet juuri samoin kuin löytöhetkellä sekä luotu nykyaikaisilla tekniikoilla animaatio, jossa esi-isämme puuhaavat arkisia asioitaan.

Kiersimme ensin museon lävitse. Todella mielenkiintoista asiaa ihmisen eli homo sapiens sapiensin kehityksestä ja elämästä. Tämä rotu, jota me kaikki edustamme, syntyi n. 100 000 vuotta sitten ja ensimmäiset todisteet ihmisten olemassaolosta Euroopassa ovat n. 40 000 vuoden takaa. Lapset oli otettu näyttelyssä hyvin huomioon. Siellä oli mm. TV-piirrettyjä alkuihmisten elämästä jne. Eetu oli aivan innoissaan, kun näki miten aikanaan on tehty tulta, metsästetty riistaa ja pyydystetty kaloja. Selvisi mm. miten ongenkoukku on aikojen saatossa kehitetty ja valmistettu luusta.

Määrätyllä kellonlyömällä pääsimme varsinaiseen luolaan. Aluksi katselimme mielenkiintoisen videopätkän luolan tapahtumista eri aikakausina. Kuinka ensimmäiset ihmiset olivat käyttäneet luolaa 18 500 vuotta sitten, kuinka se jäi tyhjilleen eläinten lymypaikaksi ja kuinka ihmiset käyttivät sitä uudelleen 16 500 - 14000 välisenä aikana. 13000 vuotta sitten on tapahtunut jonkinlainen kivivyöry, joka on sulkenut luolan suun. Vasta 1879 satunnainen ulkoilija löysi luolan suuaukon, joka oli avautunut lähistöllä tehtyjen räjäytysten takia ja näin ollen 1960-luvulle tullessa kohde oli aikamoisen turistiryntäyksen kohteena. Suuresta suosiosta johtuen luolan maalaukset alkoivat kärsiä ilman muutoksista ja niin alkuperäinen luola suljettiin yleisöltä 1977. Museo ja luolan kopio avattiin yleisölle vuonna 2001.

Erittäin mielenkiintoinen käyntikohde, jota voi suositella kaikille. Olisi ollut hauska kuunnella opastettu kierros, mutta kävimme paikalla lasten ehdoilla ja sen olemme huomanneet näissä touhuissa, että nopeus on valttia. Nopeasti sisään ja nopeasti ulos - niin tälläkin kertaa.

Takapenkki hiljeni Bilbaoon ajon ajaksi ja Bilbaoon oli myös mukavan helppo mennä, sillä olin jälleen varannut hotellin webistä etukäteen. Autoilun kannalta hotelli sijaitsi kuitenkin hankalassa paikassa, nimittäin vanhan kaupungin kävelykatualueella (ajoneuvolla ajo kielletty). Meidän oli kuitenkin tavallaan pakko etsiä sitä tavaroiden ja nukkuvien lasten takia autosta käsin. Onneksi oli siestan aika, joten kävelykadut olivat lähes tyhjiä ihmisistä. Mutta ei tyhjiä poliiseista. Juuri kun olimme keskellä tätä kävelykatualuetta tuli espanjalaispoliisi koputtamaan ikkunaan: "Buenos Tardes!" ja alkoi selittämään että "Pälä pälä pälä pää....". Ei siinä muuta kuin äkkiä vastaamaan: "Buenos Tardes! We are a bit lost. Looking for a hotel, eh" Jassoo, tuumasi poliisi ja selitti taas tovin espanjaksi, kuinka sen löydämme ja kuinka hän ymmärtää, että lasten takia emme oikein voin pitkää matkaa kävellä, mutta heti tavaroiden purkamisen jälkeen auto on siirrettävä pois, Comprende? "Si, si.", tuumasimme ja poliisin ohjeilla hotelli löytyikin. Olipa onni, ettemme joutuneet pidätetyiksi ;-)

Hotelli olikin sitten vallan mainiolla alueella. Vanhassa kaupungissa oli paljon kivoja kauppoja ja ravintoloita ja menimme heti auton siirron jälkeen syömään "Menu del Diat". Nam, vatsa tuli täyteen ja sitten pienelle levolle ja sitten minä lähdin Eetun ja Emilian kanssa iltakävelylle. Markku jäi Liljan kanssa sairastamaan, sillä hänellä oli jälleen huono olo ja ikävä kyllä Liljalla alkoi myös kuume nousemaan. Kävin Eetun ja Emilian kanssa hieman lastenvaatekaupoilla ja lopulta löysimme vielä leikkipuiston ihan Bilbaota halkovan Nervion-joen rannalta. Kävimme pienessä kahvilassa syömässä iltapalaa ja sitten takaisin kohti hotellia. Olen jo niin monena iltana puuhannut iltajuttuja kaupungilla yksin lasten kanssa, että on tullut vähän sellainen yksinhuoltaja-äiti olo. Toivottavasti Markku alkaisi jo pikku hiljaa toipua ja pöpö ei kiertäisi meitä kaikkia.