Aamu valkeni ja pohdimme, jäisimmekö vielä hauskalta näyttävään n. 70 000 asukkaan Aveiroon toiseksi yöksi. Päätimme kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja suunnata kohti Portoa, missä viipyisimme viikonlopun yli. (Tämä taisi olla virhe numero yksi.) Matka jatkui ja käväsi
mme ennen moottoritielle menoa katsomassa Costa Novan raidalliset talot ja valkeat hiekkarannat, kun ne kerran vieressä olivat. Saimme rannalla Markun kanssa tuta pienestä hiekkamyrskystä, kun tuuli puhalsi todellakin hiekkaa suoraan päälle dyynille noustessa. Olemme muuten nähneet rantoja jo aika paljon. Kuvaavaa mielestäni on se, että lapset eivät viitsineet enää edes nousta autosta - katselivat vain tyytyväisinä DVD:tä ;-) Ja olemme siis nähneet lämpimiä ja aurinkoisia rantoja, jotka ymmärrettävästi kiinnostavat lapsia enemmän. Nämä tämänhetkiset tuuliset ja viileät rannat ovat hienoja vain upeiden aaltojen ansiosta! Kun pääsimme autoon, levisi minulta pähkinät ja pinjansiemenet pitkin auton lattiaa. (Näin jälkeenpäin voin todeta, että siemenet ja pää täynnä hiekkaa, kuuluivat osana tähän vinksahduspäivään.)Portoon saavuimme vaivaisen tunnin ajon jälkeen ja tulo ensin Douro-joen sillan ylitse ja sitten kolmen hienon sillan alta (mukaanlukien Gus
tavo Eiffelin suunnittelema Ponto Luis 1:n silta) oli hieno. Sitten vanhan kaupungin läpi etsimään turistitoimistoa. Tämäkin onnistui yllättävän hyvin, vaikka oli harmaa päivä ja vettä hipsutteli taivaalta. Turistitoimiston virkailija oli hyvin avulias ja soitteli meille hotelleita lävitse. Olisimme halunneet apartementoshotellin, mutta niitä ei kuulemma alueella oikein ole. Toinen vaihtoehto oli vähän hienompi hotelli, jossa olisi sisäuima-allas. Näitäkin löytyi muutamia. Muutaman soiton jälkeen oli jäljella yksi, jossa olisi perhehuone vapaana kolmeksi yöksi. Toisessa olisi ollut myös, mutta se oli vapaa vain lauantaihin. Tämä vaihtoehtokin houkutteli, koska hotellin sijainti oli parempi, lähellä puistoa jne. Kysyin vielä turistivirkailijalta, onko tämä kauempana olevana hotelli hyvä. On, on, oli vastaus. Kun lopulta tänne pääsimme, kysyin ensimmäisenä respassa internetin toimivuutta. Kyllä, aulassa toimii ja huoneissa Vodafonen-palveluna. Hyvä. Hotelli oli ulkoapäin kamala betonirakennus, mutta koska aula oli remontoitu ja tosi siisti, päätin ottaa huoneen käymättä katsomassa sitä. Tähän mennessä olen käynyt etukäteen katsomassa ja hyväksymässä jokaisen huoneen, jotta tiedetään, mitä saadaan. Mutta tällä kertaa olimme jo todella nälkäisiä ja väsyneitä ja lapset olivat jo nousseet autosta ympärille hälisemään, joten tämä jäi. (Ja tämä oli paha virhe numero kaksi.) Lisäksi virkailija halusi maksun huoneesta jo heti etukäteen. (Tässä vaiheessa olisi viimeistään pitänyt perääntyä!) Ja niin huone paljastui vanhaksi, kuluneeksi ja hieman epäsiistiksi. Tällähän ei ole niin väliä, jos hintakin on edullinen, mutta täällä maksamme huoneesta 100 € yö. Hinta/laatusuhde eivät siis todellakaan täsmänneet. Kaiken lisäksi internetyhteys ei toiminut huoneessa, eikä aluksi edes aulassa. Lähdimme syömään ja reklamoimme internetistä jo tässä vaiheessa. Tietysti hirveä nälkä ja ainoa ravintola hotellin lähellä oli suljettu. Lopulta illalla Markku sai oman PC:nsä verkkoon ja pystyi tekemään hieman töitä.Uima-allasalueelle emme lopulta edes ehtineet, sillä lähdimme alkuillasta vähän ajeleen, jotta Lilja ehtisi ottaa pienet päikkärit. Yritin antaa Tomille osoitteita hienon näköisistä paikoista, mutta emme yksinkertaisesti kyenneet löytämään oikein mihinkään. Lopulta ihan sattumalta näimme pienen puiston ja pysähdyimme sinne. Lähdimme hieman kävelemään ja puisto aukioineen ja taloineen osoittautui kartan mukaan ihan jopa nähtävyysalueeksi.
Päivän paras hetki koittikin, kun katsoin aukion laidalla olevan vähän apteekin/luontaistuoteliikkeen näköisen kaupan. Pysähdyin sinne kysymään Liljan Symbioflor-lääkettä. Tämähän on lääke, jota ostin hänelle jo Saksasta, mutta se loppui viikko sitten. Lääke on tarkoitettu juuri lapsille, joilla on esim. korvatulehduksia, epämääräisiä allergiaoireita ja ihottumaa - siis juuri niitä mitä Liljalla on ollut. Liljan kaikki oireethan ovat matkan aikana hävinneet, vaikka on syönyt ihan mitä sattuu. Iho on ollut ihanan siisti jne. Luulen, että nämä tipat ovat olleet siihen yksi selitys. No kuitenkin, olen metsästänyt lääkettä jo ainakin kymmenestä apteekista. Yhdessä Sevillan apteekeista apteekkari tiesi lääkkeen, mutta juuri silloin, ne oli varastosta loppu. Olin jo oikeastaan luopunut toivosta, mutta nyt tässä kaupassa tärppäsi! Ostin hänelle hyllyssä olleet kaksi pulloa saman tien ja olin todella iloinen! Tosin ostimme samaisesta kaupasta sitten muitakin juttuja, kuten lapsille kalaöljykapseleita, jotka sitten olivatkin ihan ryöstöhintaisia. Juuri se paketti, jonka hintaa en tarkistanut, oli superkallis. Kaikki muut tuotteet sitten olivatkin huomattavasti Suomen vastaavia edullisempia. Mutta tämä sopi hyvin tähän vinksahduspäivään. Löysimme lopulta ihan kivan ravintolan, jossa saimme syödäksemme.
Kun saavuimme huoneeseemme, se oli kuin sauna. Olimme laittaneet lähtiessämme ilmastoinnin päälle ja tosi viileälle, mutta se olikin puhaltanut lämpöä koko illan (ilmastointikaan ei siis toiminut). Onneksi ulkona on jo varsin viileää ja tuuletuksella saimme huoneen raikkaaksi.
Kaikenlaista pientä epämääräistä epäonnea oli siis ilmassa koko päivän, joten saapa nähdä miten oleskelumme Portossa jatkuu. Aika väsähtäneinä menimme yölevolle, eikä matkafiilis ole todellakaan kummoinen tällä hetkellä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti