Lauantai 3.10. eli 23. matkapäivä

Asfalttitie on kuuma, sopisi tämän päivän teemaksi. Olimme levänneet mukavat kolme vuorokautta ja oli aika jatkaa matkaa. Hauska hotellimme tarjosi vielä viisi kassillista picnic-eväitä mukaamme, joten automatka sujui yhä mukavasti syöden.

Maisemat muuttuivat pikku hiljaa yhä kuumemmiksi ja Costa Blancan rannat alkoivat siivittää menoamme. Tämä tarkoittaa myös sitä, että rannat muuttuvat yhä täydemmiksi turistikohteiksi ja välillä näimme jo aikamoisia turistirysiä. Tarkoituksenamme oli yöpyä Alicantessa ja kurvasimmekin kys. kaupunkiin. Taas tuo ihmeellinen tyhjyys vallitsi ympärillämme. Missään ei näkynyt ketään, ikkunaluukut alhaalla ja kaikki kaupat kiinni. No tosin oli lauantai-ilta kello n. 17 jälkeen, mikä tosin tarkoitti myös sitä, että siestakin oli jo ohi. Lopulta Alicanten rantabulevardilta löysimme ihmisiä ja kys. kaupunki sillä kohdin näytti ihan kivalta. Alfalttitie oli kuitenkin yhä aika kuuma, joten päätimme jatkaa eteenpäin kohti pienempää kylää. Kylää etsittiinkin sitten parisen tuntia, sillä parista hotellista huonetta kysyessämme saimme mielenkiintoisen vastauksen. Nimittäin: -"Emme voi majoittaa suureen kahdella tuplapetillä varustettuun huoneeseemme viittä ihmistä. Se on kiellettyä. Neljä on maksimimäärä." -"Siis anteeksi kuinka? Jättäisimmekö nuorimmaisemme oven ulkopuolelle, vai mitä ehdotatte?" -"No, jos olette VAIN yhden yön, niin sitten voisitte OMALLA vastuullanne yöpyä täällä." Ja huoneen hintakin olisi ihan vaan lähemmäs 150 Eur. -"Niin, ja nämä ovat siis Valencian alueen säännöt, eivät meidän itse keksimiämme." Just joo. 360 km pohjoisempana ei sellaisia ollut ja tuumasimme, että jos menemme vielä vähän edemmäs, niin ehkä säännöt taasen muuttuvat...

Lopulta sitten löytyi pieni apartementos-huoneisto San Pedro del Pinatarista. Yövyimme siistissä Lodomarissa, jossa sopivasti ehdimme illan päätteeksi uida uima-altaalla. Eetu rohkeni täällä uida ensimmäistä kertaa syvässä altaassa laidasta laitaan, kunhan vaan seisoin varmuuden vuoksi lähellä. Illallinen valmistettiin kassin pohjalta löytyneistä jämistä ja niin oli päivän etappi takana. Suoraan etelää kohti mentiin arviolta 300 km ja ilmastossa huomasi selvästi lämpenemisen. Oikein kunnon etelän tuoksut tulvahtivat sieraimiin ja tässä yhteydessä tarkoitan positiivia etelän tuoksuja!