Koko muu perhe jäi aamulla vielä nukkumaan, kun lähdin ostamaan meille lippuja Alhambran linnaan. Olimme kuulleet, että liput olisi pitänyt olla varattuna jo etukäteen webistä, sillä nähtävyys on todella suosittu ja myös hyvin suojeltu, joten sinne ei niin vaan mennäkään. Pienen jonotuksen jälkeen sain liput meille iltapäiväksi ja lähikahvilasta aamupala mukaan nukkuvalle perheelle.
Taas uima-altaalle, sitten syömään ja sitten kohti Alhambraa. Linna ei ollut niinkään vaikuttava ulospäin, mutta varsinkin Nazirin palatsi oli sisältä näkemisen arvoinen. Hieno itämaishenkinen linna suoraan Tuhannen ja yhdenyön tarinoista. Meille tarinoita aiheutti tällä kertaa kuitenkin ne "hyvin käyttäytyvät" lapset. Päivän kulku iltapäivään oli tehnyt tehtävänsä ja lapsosilla oli täysi vauhti päällä. Lisänsä siihen toi myös ns. juhlaviikkojen huipennus eli Lilja Irene Orvokin 2-vuotis syntymäpäivä! Juhlakalu pisti parastaan linnassa ja pari kertaa juostuaan ns. museonarun väärälle puolelle, nukahti onneksi rattaisiin. Saimme hieman kommenttia museohenkilökunnalta, mutta ajattelin, että hyvä kun vahtivat lapsia meidän apuna, siinähän tekevät jotain konkreettistakin välillä. Sillä me Markun kanssa teimme ainakin parhaamme - ei ole nimittäin mikään helppo juttu pitää kolmea kovin juoksevaa ja liikkuvaista lasta aisoissa paikassa, joka on täynnä ihmisiä, ja paikassa, jossa mihinkään ei saa mennä ja mihinkään ei saa koskea. Niinpä luulen, että tuo linna jää matkamme ainoksi linnaksi. Jatkossa palaamme tutustumaan niihin leikkipuistoihin, joiden kulttuuriarvo on hieman vähäisempi, mutta lapsiystävällisuus erittäin suuri!
Palatsin jälkeen etenimme vielä kohti Generalifen puutarhoja, mutta tässä vaiheessa porukka hajaantui. Markku lähti lasten kanssa jo hotellille ja minä läksin puutarhaan, sillä halusin viherpeukalona nähdä sen ehdottomasti. Alue olikin todella sievä ja se oli oikein mukava katsella ihan yksin. Lasten kanssa se olisikin ollut lähes mahdotonta, sillä alueella oli hyvin paljon rappusia, joten hiki olisi tullut rattaita ylös ja alas raahatessa.
Syntymäpäiväsankari odotteli sisarustensa ja isänsä kanssa minua hotellin aulabaarissa. Olin ostanut pienet paketit Liljalle matkalla hotellille ja voi mikä riemu syntyi, kun kerrankin hän oli se, joka sai lahjoja! Ihan pikkuinen aivan syntymäpäiväkakun näköinen korurasia, jonka sisältä löytyi pieni hieman pikku myyn näköinen koru. Lisäksi Liljan mukaan "vauva", vaikkakin kyseessä oli pieni flamencotanssijanukke, jolla oli upea tanssijanpuku päällä sekä ihan oikeat porsliiniset kädet ja jalat (ostaessa luulin niitä muovisiksi, tätä kirjoitettaessa tanssija on jo menettänyt peukalonsa). Lisäksi vielä englanninkielinen kuvateos Alhambran linnasta muistoksi tästä hänen päivästään.
Illalla lähdimme vielä katsastamaan Granadan keskustaan. Kaupunki vaikutti todella hienolta ja menimme syömään juhlaillallista Granadan kuuluisan katedraalin edessä olevalle aukiolle. Emilia oli jo nukahtanut rattaisiin ja rauha vallitsi keskuudessamme. Eetu ja Lilja saivat juoksennella aukiolla ja me Markun kanssa nautiskelimme kaupungin tunnelmasta. Söimme Liljan juhla-ateriana perinteisiä espanjalaisia Tapaksia ja joimme Sangriaa ja omenamehua. Lilja sai lopuksi hienon suklaamousseannoksen, jonka söi maiskutellen yhdessä Eetun kanssa.
Mielestämme päivästä tuli lopulta oikein hieno juhlapäivä suloiselle kaksivuotiaallemme! Onnea Rakas Lilja!
P.S. Kun lopulta pääsimme hotellille myöhään illalla, Emilia heräsi ja kysyi, että joko lähdetään syömään... ;-)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti