Sunnuntai 11.10. eli 31. matkapäivä

Kuukausi takana ja seuraava edessä - totesimme aamupalalla. Kuukausi on kulunut todella hienosti. En olisi ikinä uskonut, kuinka hyvin lapset jaksavat matkustamista. Ei kertaakaan takapenkiltä ole kuulunut kitinää, että en jaksa istua autossa tai miksi pitää aina vain ajaa. Tosin kitinöitä siitä, että on kuuma tai Lilli potkii DVD soitinta jne. on kuulunut jonkin verran, mutta sehän on vain tervettä. Upeasti jaksettu reilu 4000 kilometriä!

Tänään matkamittariin tuli sitten n. 30 km lisää, sillä jatkoimme matkaa Esteponaan, johon olimme maanantaiksi sopineet pari näyttöä. Päädyimme pieneen hostaliin Esteponan vanhan kaupungin ytimeen Plaza de Rosariolle. Hostal on espanjalaisittain ns. perhehotelli eli perheen ylläpitämä pieni vaatimaton hotelli. Tässä tapauksessa perhe oli aika suurilukuinen ja suuriääninen. Senora puhui englantia ja välillä "Papa" eli perheen isä, reilu seitsemänkymppinen mies, sekoitti pakkaa puhumalla väliin espanjaa. Selvää kuitenkin saatiin ja yösijan saimme. Tosin Senoran lupaama wifi ei toiminut, mutta alue muuten oli oikein kiva. Kaikenkaikkiaan saimme illan aikana Esteponasta oikein mukavan kuvan. Hieno rantabulevardi monine leikkipuistoineen. Kaunis, valkoinen perinteinen, espanjalainen vanha kaupunki ja pitkä hiekkaranta, maltillinen hintataso, ei niinkään turisteja vaan enemmistönä espanjalaiset. Lupaavaa, lupaavaa, tuumasimme siis.

Illallista söimme kauniissa vanhan kaupungin ravintolassa ja pienen iltakävelyn jälkeen olimmekin valmiit nukkumaan. Vuorokausirytmimme on kuin itsestään muuttunut kohti espanjalaista ja illat ovat venyneet. Nytkin oli aika huvittavaa, kun lapset keräilivät aukion koristeappelsiinipuista appelsiineja ja leikkivät niillä pallopelejä loistavan tähtitaivaan alla.

Buenos Noches, Espana! Buenos Noches, Finlandia!